Mane

Tositarinoita suomalaisesta julkisen sektorin organisaatiosta. 1. Työntekijän työpöytä on liian matalalla. Pöydässä on säädöt, mutta ne ovat niin tiukat, ettei työntekijä pysty säätämään pöytää. Paikalle pitää kutsua puuseppä. Työntekijä ei saa itse kutsua puuseppää paikalle vaan hänen pitää pyytää esimiestään ottamaan yhteyttä puuseppien työnjohtajaan, joka voi sitten 3 päivän päästä lähettää puusepän paikalle. Tässä välissä työntekijän selkä saattaa kipeytyä sairaslomakunto on - mutta työntekijä ei saa tehdä töitä esim kahvilassa, koska esimiehen pitää voida tarkkailla työntekoa. Työ on asiantuntijatyötä, ei asiakaspalvelua. 2. Työntekijä vaihtaa työpöytää. Hän ei saa kantaan tietokoneensa näyttöä eikä kannettavan telakkaa uudelle työpöydälle. Sen saa tehdä vain IT-tuki, koska jos näyttölle tai telakalle kävisi jotain, niin vakuutus ei korvaa. Taas menee muutama päivä ennen kuin IT-tuki ehtii kantohommiin. Työntekijän työteho laskee ilman näyttöä. 3. Työntekijällä on kanne...

Hahaa! Mittausten mukaan meikämane on terve. Jaan tässä vähän MyDataani. Se on omaani, saan sitä jakaa! Quantified self ja sitä rataa... Olut pitää potrana! verenpaine noin 120/80 eli oikein hyvä (vaihtelee päivittäin +/- 5, suolan ja unen määrä vaikuttaa) kokonaiskolestroli 3.3 (suositus alle 5) ja LDL 1.8 (suositus alle 3) ja trigly 1.5 (suositus alle 2) ja HDL 0.8 (suositus yli 1) hemoglobiini 155 (suositus 134-167) lepopulssi 43-46 (athlete-tason arvo!) ja max pulssi jotain 190 paikkeilla. painoindeksi 27 (suositus alle 25) Riskini saada sydän- tai aivoinfarkti on näiden lukemien valossa pienehkö - FINRISKI-laskurin mukaan alle 1% seuraavan 10 vuoden aikana. Kuntoilu, terveellinen ruoka ja statiinilääkkeet ovat näiden lukemieni salaisuus. Ilman statiineja kokonaiskolestroliarvoni nousee noin arvoon 6.5, mikä on jo vaaraksi elämäni jatkumiselle. Hienoa, että tiede on keksinyt statiinit!

Päivän tositarina suomalaisesta johtamisesta julkisella sektorilla. Isossa organisaatiossa. Asiantuntijatyötä tekevät työntekijät kävelivät maanantaiaamuna kahvihuoneeseen. Sinne ei päässyt kävelemättä pomon huoneen ohi. Kahvit joivat, vaihtoivat kuulumisia, keskustelivat työstään. Lähtivät sitten takasin kohti työpöytiään, iloisena aloittamaan töitään. Pomo pysäytti työntekijät. Piti heille vakavan puhuttelun, jotta TES:n mukaan kahvitauon pituus on 11,5 minuuttia ja nyt ol i mennyt paljon enemmän. Että semmoista ei enää jatkossa saa tapahtua. Työntekijöiden yhteiset kahvitauot loppuivat siihen. Päättivät sitten istua työpyötiensä ääressä. Pomoa ei lainkaan kiinnosta mitä työpöytiensä ääressä tekevät. Riittää että istuvat eivätkä keskustele ja kehitä ja ideoi. Kummasti monessa yksityisessä firmassa tehdään vaikka mitä, jotta työntekijät keskustelisivat ja vaihtaisivat ajatuksia. Suomessa julkisella puolella tämmöinen on ihan turhaa näemmä. EDIT: ei siis koko julkisella sek...

Päivän tositarina suomalaisen julkisen sektorin matkustuspolitiikasta. Työntekijä lähtee työmatkalle. Seminaariin tai kokoukseen tai muuten vain jostain syystä. Töitä on matkalla perjantaihin asti. Työntekijä haluaisi jäädä tutustumaan kaupunkiin viikonlopuksi, kun nyt kerran on paikalla ja ilmakehään on päästettu hiilidioksidia etc. Tämä nyt ei vaan käy. Jos työntekijä haluaa palata työmatkalta sunnuntaina perjantai-illan sijaan, hänen pitää maksaa puolet lennoista itse. Sama juttu, jos työntekijä haluaa aloittaa lomansa heti työmatkan jälkeen: jos työntekijä ei lennä välillä takaisin Helsinkiin, hän joutuu maksamaan puolet lennosta. En ymmärrä tämmöistä simputusta laisinkaan. En ymmärrä kenelle tämmöiset säännöt luovat arvoa. Kateuden ja ilkeyden ymmärrän kyllä motiivina. Vaikka sunnuntain lento olisi satoja euroa halvempi, ei kuitenkaan saa jäädä sunnuntaihin - vaikka maksaisi hotellit itse. Kyse ei ole rahasta vaan jostain muusta.