Taranton monet kasvot

 Taranto on merkillisen moni-ilmeinen kaupunki. On uudempi osa, jossa puistoja, rantakatuja ja massiivisia kerrostaloja, aivan Aasian kaupungit mieleentuovia. Puistossa näin Da Vincin rintakuvan ja näin ja kuulin keltahempon laulavan. Intialaiset pelasivat baseballia.

On meri, jolla kelmuu rahtialuksia, jonka rannalla on suuri satama. On lahti, pienemmäksi metroksi kutsuttu. Sen rannalla, aivan kaupungin kupeessa on kemiantehtaita tilauskolonnineen ja mataline piippuineen. Vielä parikymmentä vuotta sitten asukkaiden elämät typistyivät saasteisiin. Nykyään tehtaat on saatu kuriin, mutta liikenteen savu on sankka.

Ja kaiken keskellä on rempallaan oleva vanhakaupunki, ahdas, likainen, romahtaisi jos taloille ei olisi puettu teräksisiä korsetteja. Pieniä pajoja, haisevia kalakauppoja, unpikujia, ja vedonlyöntiluolia.

Täällä on jokin merkkivuosi tänä vuonna. Sen kunniaksi rantakadut ja asema ovat remontissa, mikä tekee liikkumisen kävellen hankalaksi. Kun rantakadulla ei pääse, joutuu puikkelehtimaan autojen ja jätteiden seassa. On kuin olisin palannut 2000-luvun alun Delhiin.

Linnaan ei pääse, koska se on olennainen osa Italian sotilaallista puolustusta. Tiedä sitten kenen pelkäävät hyökkäävän.

Kävelin pari tuntia. Iltapäivällä sitten lisää.