Tiistaitarinoita
Päiväkirjaviikko jatkuu blogissani. Mitä tapahtuu tiistaisin?
Tiistaisin kulkee Roihuvuoren pyöräilevä työmatkabussi. Kirjoitin siitä aiemmin. Työmatka tuntuu puolet lyhyemmältä, kun sen aikana vaihtaa kuulumisia ja suunnitella Roihuvuori-seuran ja HePon uusia kujeita ja tempauksia. On yllättävää, että hyvin aikaisin aamullakin syntyy uusia ideoita.
Työmatkabussi kulki ongelmitta, mutta minä ryhdyin neuroottisuuttani matkan aikana miettimään, josko sittenkin jätin kylätalon Tuhkimon kahvinkeittimen sammuttamatta. Onneksi kyläpäällikkö O-V oli vielä kotona ja lupasi työmatkallaan käydä tarkistamassa. Olin kuulemma sammuttanut.
Töissä muutuin pyöräilijästä ja kansalaisjärjestöaktiivista konsultiksi. Se sujuu minulta jo rutiinilla. Nykyisin minun ei onneksi tarvitse kokonaan muuttua, koska kollegoistani useat muutkin ovat aktivisteja. Konsultoinnin lomassa keskustelemme usein myös Helsingin kunnallispolitiikasta, järjestelemme HePon tapahtumia ja ties mitä. Pääosin kuitenkin ja tietenkin etc teemme töitä, kun niitä tehtäväksi onneksi on.
Tiistain töihin kuului työpajojen suunnittelua, tarjousten laatimista, CV:n kirjoittamista, viikkokokouksemme fasilitoimista (ah, mikä sana!), kirjojen lukemista ja luonnollisesti potkulautailua toimiston ympäri. Ei hassumpaa.
Toimitusjohtajamme esitteli viime vuoden tuloksen. Firma on kasvanut neljänneksen ja on voitollinen. Hyvä. Kasvavassa ja voitollisessa firmassa on kiva työskennellä.
Mainion tuloksen innoittamana painuimme alakerran neukkariin. Pari olutta ja sitten spinning. Kotiin, venytttely, iltapalaa, nukkumaan puoliltaöin. Nukuin erittäin huonosti, koska aamulla odotti aikainen herätys ja koska spinningin jälkeen nukun aina levottomasti.
Sellainen tyypillinen tiistai.
Tiistaisin kulkee Roihuvuoren pyöräilevä työmatkabussi. Kirjoitin siitä aiemmin. Työmatka tuntuu puolet lyhyemmältä, kun sen aikana vaihtaa kuulumisia ja suunnitella Roihuvuori-seuran ja HePon uusia kujeita ja tempauksia. On yllättävää, että hyvin aikaisin aamullakin syntyy uusia ideoita.
Työmatkabussi kulki ongelmitta, mutta minä ryhdyin neuroottisuuttani matkan aikana miettimään, josko sittenkin jätin kylätalon Tuhkimon kahvinkeittimen sammuttamatta. Onneksi kyläpäällikkö O-V oli vielä kotona ja lupasi työmatkallaan käydä tarkistamassa. Olin kuulemma sammuttanut.
Töissä muutuin pyöräilijästä ja kansalaisjärjestöaktiivista konsultiksi. Se sujuu minulta jo rutiinilla. Nykyisin minun ei onneksi tarvitse kokonaan muuttua, koska kollegoistani useat muutkin ovat aktivisteja. Konsultoinnin lomassa keskustelemme usein myös Helsingin kunnallispolitiikasta, järjestelemme HePon tapahtumia ja ties mitä. Pääosin kuitenkin ja tietenkin etc teemme töitä, kun niitä tehtäväksi onneksi on.
Tiistain töihin kuului työpajojen suunnittelua, tarjousten laatimista, CV:n kirjoittamista, viikkokokouksemme fasilitoimista (ah, mikä sana!), kirjojen lukemista ja luonnollisesti potkulautailua toimiston ympäri. Ei hassumpaa.
Toimitusjohtajamme esitteli viime vuoden tuloksen. Firma on kasvanut neljänneksen ja on voitollinen. Hyvä. Kasvavassa ja voitollisessa firmassa on kiva työskennellä.
Mainion tuloksen innoittamana painuimme alakerran neukkariin. Pari olutta ja sitten spinning. Kotiin, venytttely, iltapalaa, nukkumaan puoliltaöin. Nukuin erittäin huonosti, koska aamulla odotti aikainen herätys ja koska spinningin jälkeen nukun aina levottomasti.
Sellainen tyypillinen tiistai.
Kommentit