Stalker-vuodet / Olli Jalonen

Olen onnellinen etten kuunnellut Olli Jalosen uutta romaani Stalker-vuodet. En olisi halunnut kenenkään ääntä pilaamaan mielikuvistustani päähenkilön äänestä, sen muutoksista hänen aikuistuessaan ja kohdatessaan sekä oman että muiden ja koko maailman petollisuuden. Vielä vähemmän olisin halunnut ketään lukemaan kirjassa mukana olevia koulutodistuksia ja sanomalehtiartikkeleita ääneen. Eikä kirjan useiden naishahmojen äänen konkretisoituminen olisi lisännyt kirjasta saamaani nautintoa. 

Kirjasta näet saa suuren nautinnon. Sen voi lukea nuoren miehen kehityskertomuksena, Suomen poliittisen ja taloudellisen järjestelmän historiana ja muutosten kuvauksena tai vaikkapa ihan vain jännittävänä vakoiluromaanina, jona se kyllä vähän lässähtää lopussa. 

Kirja tapahtumat meille kertoo päähenkilön minä-muodossa. Kirjan alussa hän on opiskelemassa Tampereen yhteiskunnallisessa korkeakoulussa, jossa tiedostuneisuus on huipussaan. Hänen värvätään salaiseen tutkimusprojektiin, jossa tutkitaan tai ainakin ollaan tutkivinaan, päähenkilön kanssa samana vuonna 1954 syntyneiden elämää vuodesta toiseen. Päähenkilön tehtäväksi annetaan kymmenisen entisen luokkatoverinsa ja myös hänelle aiemmin tuntemattomien ikätoverinsa seuraaminen: tapaaminen, tietojen kysely, ja raportointi. 

Päähenkilö on hieman yksinäinen ja seurattavista tulee hänen ystäviään, ainoita ystäviään. Opiskelut edistyvät, monet valmistuvat, päähenkilökin, joka muuttaa Helsinkiin saatuaan työpaikan Indonesian suurlähetystö. Siellä hän tiedottajana vääristelee totuutta, elää melko yksinäistä elämää, ja jatkaa tutkimusprojektissa seurattavien taapaamisia. 

Lopulta päähenkilön teot saavuttavat hänet. Hän saa potkut töistään, pitkäaikainen puoliso jättää hänet valehtelun vuoksi. Mies on matalana, pakenee saareen, tajuaa jotain, jatkaa elämään. Ja elämä jatkuu, lopussa rakkauskin palaa hänen luokseen. 

Kirjan kertomus kyyläämisestä, omantunnon vastaisten hommien vahingollisuudesta, Suomen yhteiskunnallisen ilmapiirin valheellisuudesta 70- ja  80-luvuilla on kiehtovaa. Osan ajasta muistan itsekin, osan Helsingistä tunnistan. Kirjaa voi myös lukea maamme taloushistoriana, koska kirjan kuvaukset autoista, asunnoista, tavaroista, ruuista ovat niin tarkkoja, jopa vaatteista ja ravintoloiden annoksista. 

Aivan erityisen mielenkiintoinen kirja. Olisi varmaan hyvä lukea kirja toistamiseen ja olla keskittymättä tarinaan. Sen takana on niin paljon muuta.