Digisauruksen tunnustuksia

Tunnustan, nykyajan muodin mukaan läväytän tai isken yllättävän asian pöytään: minä en ole kiinnostunut tietotekniikasta. Olin viimeksi todella innostunut ja kiinnostunut tietotekniikasta joskus 1980-luvun alkupuolella, kun sain puhuttua isäni ostamaan minulla Commodoren VIC-20 tietokoneen. Sen parissa vierähti yläasteaikana vuosi pari: opettelin ohjelmoimaan Basic-kielellä, toteutin muutaman pelin. Sitten kiinnostus tietotekniikkaan sammui eikä ole sen koommin syttynyt uudestaan. 

Olen kuitenkin koko työurani työskennellyt tietotekniikan parissa. Olenko siis hukannut elämäni, toiminut typerästi. En usko niin olevan, koska ensinnäkin jos ei ole perintörikas ja työtä on elannon vuoksi tehtävä, on syytä tehdä hommia, joista saa rahaa mahdollisimman vähällä vaivalla ja mahdollisimman miellyttävissä olosuhteissa. Tietojärjestelmien kanssa puuhastelu ovat sattuneet olemaan elinaikanani hyvin palkattua, helppoa, siistiä sisätyötä. 

Koska en ole kiinnostunut tietotekniikasta sinänsä, en ole koskaan opiskellut tietotekniikkaa. Tai no, opiskelinhan minä pari vuotta Tampereen teknillisessä korkeakoulussa, mutta opinnot menivät kiinnostuksen puutteen ja teekkareiden ja minun arvomaailmoiden ristiriitojen vuoksi pieleen. Pakenin Helsinkiin opiskelemaan matematiikkaa (jossa olen huono) ja filosofiaa, joka on intohimoni.

Onni potkaisi minua ja pääsin Nokialla töihin. Huomasin siellä nopeasti, että en todellakaan ole kiinnostunut ohjelmoinnista, ja pakenin nopeasti ohjelmointia ensiksi ohjelmistoarkkitehdiksi ja sitten järjestelmäarkkitehdiksi, käsitteiden ja ihmisten pariin. Sen koommin en ole ole ollut kiinnostunut ohjelmoinnista enkä ole pystynyt käyttämään ohjelmoinnin opiskeluun aikaa - elämässä on loputtomasti kiinnostavampia puuhia. 

Ohjelmoinnin lisäksi en ole kiinnostunut uusista tietotekniikan sovelluksista, tai ainakaan en käytä niitä. En tykkää tehdä ostoksia netissä, en tilata ruokaa kotiini Woltilla, en pilata kuntoani sähköpotkulaudalla, en kuunnella kirjoja, en katsella leffoja Netflixistä, ja niin edelleen. Käytän netissä olevia palveluita silloin, kun ne ovat käteviä ja säästävät aikaani tai vaivojani. 

Miksi sitten yhä työskentelen tietotekniikan parissa konsulttina? Se on yhä helpoin ja mukavin tapa hankkia elantoni. Se on myös hyvä tapa soveltaa filosofin käsitteellistä ajattelukykyä, nopeaa lukutaitoa ja kohtuullista kirjoitustaitoa. Olen siis laiska, opportunisti ja koulutustani vastaavassa työssä. Saan elantoni hikoilematta ja minulle jää päivästä suurin osa muuhin kuin työhöni, erityisesti älyllisestä kapasiteetistani työ vie hyvin pienen osan. Onnekas olen. 

(tämä on luonnos, pidemmän kirjoituksen hahmotelma)