Viime ajat / Katja Raunio

Opiskelijalla, naispuolisella, on mennyt talous kuralle, velka painaa hartioita, opiskelut kesken. Työpaikka on museon kassalla, koti kahden muun nuoren naisen kanssa yhteisössä. Tilanne on hankala: velka ei lyhene, luottotiedot menneet, kämppis huomaa salaa syödyt juustonsiivut, eikä rakkauselämäkään kukoista. 

Miehet ahdistelevat töissä, kadulla ja melkein kotonakin, siellä tosin vain ikkunasta näkyvän runkkarin hahmossa. Tilanne on ahdistava, kuten ovat pomot museossa, jotka ahdistelevat, tekevät itseään tykö ja eri tavoin nöyryyttävät. 

Eräiden juhlien jälkeen kotimatkalla päähenkilö tapaa nuoren miehen, joka lainaa takkiaan. Takin palauttaminen on hankalaa, mies on omituinen, ei halua takkiaan, ja pitää pitkiä palopuheita milloin mistäkin hyveellisestä asiasta, erityisesti porvareita vastaan. Miehen mukana pähenkilö päätyy monenlaisiin juhliin ja talonvaltauksiin, joissa miehet puhuvat liikaa ja osa kähmii. 

Näin kerrottuna kirja vaikuttaa masentavalta. Se ei kuitenkaan ole masentava. Sinä-muodossa kerrottu tarina avaa näkymiä nuorten elämään, nyky-yhteiskuntaan ja vaikeuksiin, joita minun sukupolveni ei lamasta etc huolimatta kokenut - toisaalta kertomukset yhteisöelämästä ovat kovin tuttuja. 

Oli virkistävää lukea kirja, jossa ei ole yhtään hotakaismaisuutta, joka luo aivan oman kielen ja tavan kertoa. Suosittelen kirjaa vilpittömästi.