Sydänmuuri / Sanna Puutonen
Sanna Puutosen ohuessa kirjassa on 23 lukua, joita osaa voi pitää novelleina, muutaman sivun, korkeintaa kymmenen mittaisia, ja joista osa on vain sivun parin mittaisia vinjettejä. Kaikkia yhdistää jollakin tavalla arkkitehtuuri, jota Puutonen on opiskellut.
Kertomukset ovat taidokkaita. Eräs niistä kertoo Temppeliaukion kirkon hyväksymisestä moninaisissa komiteoissa, mutta tarina tapahtuu arkkitehtien veneretkellä, jolla he tapaavat teostaan vastustavia päättäjiä, osan heistä hädässä ja avun tarpeessa. Toinen tarina kertoo Eero Saarisen kuuluisasta terminaalirakennuksesta JFK-kentällä New Yorkissa, ja kolmas kertoo Paimion parantolasta. Terminaalista kertovat tarina on oikeastaan tarina siitä miten arkkitehdin puoliso auttaa journalisteja kirjoittamaan artikkelia, parantolasta kertova tarinassa potilas kyselee lääkäriltä miksi talon ikkunat ovat isot, seinät kerroksittain eri väriset ja niin edelleen.
Yhdessäkään näistä keromuksista ei kerrota mistä on kyse, mikä jättää lukijalle ymmärtämisen riemun. Kiitos siitä! Erityisen suurta riemua sain kertomuksesta joka kertoi kitaraa soittavan olympiavoittajan elämästä ja hattutehtaasta.
Puutonen käyttää kieltä taiten. Hänen sanavarastonsa on laaja, osa sanoista piti minunkin tarkistaa nykysuomen sanakirjasta. Huikeaa.
Tämän pienen kirjan soisin lukiolaisten lukevan, aikuisista puhumattakaan.

Kommentit