Parasta keski-iässä
Parasta tässä keski-ikäisyydessä (56v) on vähitellen karttuva lukeneisuus, jonkinlainen kokonaisuuksien helppoa ymmärtäminen, olennaisen näkeminen vaivatta, ja oppimisen helppous, kun uuden voi sijoittaa aiempiin kokemuksiin ja lukeneisuuteen. Jokainen tehty työ, luettu kirja ja artikkeli tuntuvat lisäävän ymmärrystä ja osaamista entistä nopeammin.
Ja henkiset kyvyt ovat samalla tasolla kuin nuorena.
Fyysisesti en kyllä vuoden 2005 MIT-opiskelujeni määrään enää pystyisi, eikä olisi helppoa riittävää motivaatiotakaan saavuttaa.
Onkohan ystäväni Kumarin tekemämme ennätys kursseja per lukukausi jo rikottu? Tuskin, koska opieskelijoiden itsemurhien estokomitea varmaan on yhä valppaana. Ennätys muuten on 81 opintoyksikköä lukukaudessa (normaali masters-tutkinro on 66 neljässä lukukaudessa). Saimme luvan koittaa rajojamme 81 asti, sen enempään meille ei komitea antanut lupaa.
Tällä kaikella on kääntöpuolensa, eritysesti konsultoinnissa: töihin ei saa kulumaan aikaa eikä siten laskutusta kerryttämään. Toisaalta työpäivät eivät veny. Aikaa jaa lukemiseen ja pyöräilyyn.

Kommentit