Lumimaa / Nura Farah

Nura Farah kertoo kirjassa nuorten somalialaisten tyttöjen ja naisten elämästä heidän omasta näkökulmastaan. Kirja koostuu 14 lyhyestä kertomuksesta, jotka käsittelevät muun muassa syrjintää koulussa, esikoiskirjailijan kokemusta miten kirja on vähemmän kiinnostava kuin kirjailijan tausta, nuorena avioitumisesta ja seksityötä, kaipuuta. 

Kirjan henkilöt elävät kahden kulttuurin ristiriidassa. Toisaalta he ovat kuin kuka tahansa Suomessa kasvanut nuoret, toisaalta heidän perheensä ei ole kasvanut Suomessa vaan elää pääosin kielitaidottomana yhä tavallaan Somaliassa, sikäläisessä kulttuurissa. Nuoret haluaisivat sopeutua kaltaistensa joukkoon, mutta joukko ei heitä hyväksy eikä perhe salli muuttumista huivittomaksi. Ristiriita rikkoo nuoret palasiksi. 

Tarinat ovat raakoja, nuorten tuntuma syrjintä, kipu, yksinäisyys ja epätoivokin tulevat lukijan silmille. Toisaalta lukijan silmille tulee hyvää myötähäpeää luoden kirjan suomalaisten hahmojen pahantahtoinen rasismi, muukalaispelko. Se on karmaisevaa, mutta valitettavasti niin totta, että pahvihahmoiseksikin kirjoitettu rasistit tuntuvat tutuilta iltapäivälehtien sivuilta ja nettikommenteisa. 

Kirja on hyvin kirjoitettu, kieli on sujuvaa, henkilöihinsä vakavasti suhtautuvaa. Osa kertomuksista on tuokiokuvia, osa loppukoukullisia novelleja. Kumpikin ratkaisu on toimiva. 

Aiheen raskauden vuoksi suosittelen kirjan lukemista vaikkapa kertomus kerrallaan. Jos kaikki kertomuksen lukee yhtenä iltana, kuten minä, kokemus on liian vahva.