The lonely city / Olivia Laing

Olivia Laing rakastuu ja muuttaa Britannista Amerikkaan, New Yorkiin. Jotenkin vain rakkaus väljähtyy. Olivia jää asumaan kavereittensa kämppiin. Yksinäisyys kalvaa, on vaikeata löytää juttuseuraa, ja silloinkin kun sitä löytyy, tulee usein möläytetyksi vääriä sanoja, väärinymmärryksen nolottavat vaikka kieli on englanti, äidinkieli.

Olivia miettii ja pohtii yksinäisyyttä, huomaa New Yorkissa eläneen monia taiteilijoita, joiden elämää yksinäisyys, ulkopuolisuus, marginaalisuus on määrittänyt, ja joiden taiden monelta osin on ollut kommentteja yksinäisyyten, toisen löytämisen vaikeuteen. 

Kirja on siis sekä essee yksinäisyydestä että taidehistoriasta, onnistunut molemmissa pyrkimyksissään. Taiteilijoista mainittakoon Hopper, Warhol, Wojnarowich (homojen elämää valokuvannut), Darger (talonmies, joka salaa maalaisi tuhansia tauluja), Garbo (vuosikymmeniä yksin eläkkeellä), Sperber. Kaikki olivat yksinäisiä, ja useat heistä 1980-luvun AIDS-epidemia sysäsi vielä syvempää yksinäisyyteen, olivathan satunnaiset seksisuhteet vaarallisia, ja sairastuneita syrjittiin. 

Laingin kirja on myös hieno, koskettava kuvaus New Yorkin vapaudesta, ihmisten elämistä yhteiskunnassa, joka osin välinpitämättömyyttää sall moninaisuuden, jossa taiteelle oli tilaa, ja jossa sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuus kukoisti. Nykyisin se saattaa olla mennyttä aikaa.

Kirja on hyvin kirjoitettu, mutta silti raskas, eikä sitä kannata edes yrittää lukea kannesta kanteen lukematta välillä jotain muuta. Kirja kannatta myös hankkia omaan hyllyyn, jotta siihen voi palata milloin vain.