Kultainen peura / Minna Supinen

Tarina Suomesta, Karjalasta, Venäjästä ja erityisesti rakkaudesta, 1880-luvulta, kertoo kahden nuoren naisen elämästä Sortavalan opettajaseminaarissa. On kesä 1880, seminaarin pääsykokeet. Viipurilaisen saksalaisperäisen kauppiasperheen tytär Tilda on paennut pääsykokeisiin vaimon roolia, hän ei halua naimisiin, hoitamaan kotia. Opettajattarethan eivät tuolloin naineet. Hän tapaa Jelenan, salaperäisen laatokkalaisen kalastajan, upporikkaan laivanvarustajan tyttären, ja he rakastuvat vähitellen. 

Kirja kertoo Tildan ja Jelenan rakkaudesta, sen syvenemisestä ja sitä raastavista ristiriidoista, erityisesti Jelenan suvun hurjan maineen aiheuttamista. Sortavala elää elämäänsä rakkauden taustalla, on tanssiaisia, juhlia, ankaria talvia, kesän tuoksuja, runoja kerääviä ylioppilaita Helsingistä asti. On myös miesten ja naisten välinen epätasa-arvo, miehet käymässä huorissa, naisilta vaadittu siveellisyys, sukupuolittuneet roolit seminaarissakin. Kirja on kuin dokumentti 1880-luvun elämästä, hyvin uskottava. 

Kieliä kirjassa on monia, päähenkilöt puhuvat sujuvasti ruotsia, saksaa ranskaa ja koko ajan paremmin suomeakin. Muut henkilöt, tupien emännät, katujen soittoniekat puhuvat karjalaa, venäjääkin. Kielten sekamelska, monikulttuurisuus, on tuotu hienosti esille, sanasto on laajaa, kirjassa on enemmän tuntemattomia, sanakirjaa ja googlea vaativia termejä kuin kymmenessä englantilaisessa nykyromaanissa. Huikeaa. 

Kirjasta on moneksi ja uskoisin sen montaa erilaista lukijaa löytävän: rakkausromaani, karjalaisuusdokumentti, mystiikkanovelleita ja ties mitä. Lue ja ihmettele!