Mane

Olen työtön ja onnellinen. Kun olin töissä Goforella, olin onneton. Koko 2,5 Gofore-vuoden aikana minulle ei ollut kuin korkeintaan puolelle työajasta tekemistä, viimeisinä 6 kuukauden aikana ei mitään tekemistä. Yritin osallistua yrityksen kehittämiseen, mutta se oli varattu sisäpiiriin kuuluville, joilla oli jokaisella monta eri roolia. Toistuvasta pyrkimyksestä huolimatta sisäpiiri ja johto ei halunnut hyötyä osaamisestani kuin todella pieneltä osin. Se oli turhauttavaa, vähän kuin kokkina olisin saanut vain kuoria perunoita, en keittää niitä tai tehdä perunasalaattia tai laatia menuja. Oli tylsää raahautua töihin toimittamaan tyhjää, olin todella yksinäinen, yksinäisempi kuin koskaan aikaisemmin urallani. Se tuntui todella pahalta, ahdisti ja näin jälkikäteen huomaan olleeni stressaantunut, syöneeni ahdistukseeni suklaata ja liikkuneeni liian vähän. Seuraavan työpaikan valitsen huolellisemmin. En usko ”great place to work”-tuloksiin, kysyn onko työpaikalla todellakin jotain teke...

Kukapa olisi sopivampi tai luontevampi kertomaan unettomuudesta yleensä ja omastaan erityisesti kuin itse kirjailija? Kirjailijallahan on usein vilkas mielikuvitus, tai ainakin keino kuvitella olemattomia maailmoita ja tapahtumia, ja siksi unetkin vilkkaita, painajaiset pahimmasta päästä.  Esa Mäkijärven toimittama esseekokoelma antaa kirjailijoille luvan kertoa öistään, joina uni ei ole tullut, painajaisista jotka ovat pitäneet valveilla, unihalvauksista joiden todellisuudenkaltaisuus on kauheampaa kuin mikään muu.  Koska kirjan esseet käsittelevät samaa aihetta, niissä on samankaltaisia kertomuksia lääkekokeiluita, joka oma-aloitteisista tai lääkärin määräämistä. On kertomuksia alkoholin ylenmääräisestä käytöstä, on moneen kertaan kerrattuna uusimman unitutkimuksen tulokset.  Luin kirjaa iltaisin, mikä oli huono idea. Nukahdin näet hyvin nopeasti lukiessani kertomuksia muiden unettomuudesta. Kertomukset jäivät siksi vähän epäselviksi, mutta kuitenkin opin jotain unettom...

Norjalaisen Nina Lykken kirjat ovat hykerryttävän hauskoja. Ne kommentoivat nykyihmisen elämää, yhteiskuntaamme huvittunut pilke silmäkulmassa, tuovat tutuista ilmiöistä esiin niiden huvittavat ja säälittävät puolet.  Tällä kertaa käsittelyssä ovat autofiktiiviset kirjat, seksuaalinen häirintä ja kirjallisten piirien valtasuhteet. Kirjan päähenkilö on liki 60-vuotias mieskirjailija, joka on yli 20 vuotta sitten kirjoittanut menestysromaanin, mutta sen jälkeen hänen kirjojensa vastaanotto on ollut korkeintaa haaleaa ja lopulta kirjoittaminen on loppunut. Mies viettää aikaansa kotonaa, seuranaan lähinnä naapurin homo, jolla on pakistanilainen rakastaja.  Kirjailija saa kutsun Lillehammerin kirjallisuusfestareille. Hänet halutaan paneeliin, jossa hänen kanssaan keskustelee nelikymppinen nainen, joka on tehnyt uransa kirjoittamalla autofiktiivisiä romaaneita, joissa hän on paljastanut kuka pani ketä ja varsinkin sen että päähenkilömme on kännissä kähminyt. Tämä on ollut suuri ahdi...

Pyöräillessä on aikaa ajatella. Jos sattuu olemaan ammatiksen kirjoittava ja ikää alkaa kertyä, ajatukset tekee mieli kaata kirjaksi, esseiksi, tai tarinoiksi. Hyvä niin! Ikänsä pyöräilleiden ja pyöräilyä ajatelleiden kirjoituksia on kiinnostavaa lukea. Pari vuotta sitten ilmestyny Täydellinen keksintö on J.P. Pulkkisen pyöräilyiden tulos. Kirja on monipuolinen. Se kattaa Pulkkisen omien kokemusten lisäksi pyöräilyn historian aina potkupyöristä nykyisiin sähköpyöriin. Onneksi kirja ei ole kuitenkaan pyörän tai pyöräilyn historia, koska niistä ei viime aikoina juuri kukaan ole mitään uutta sanottavaa keksinyt.  Pulkkisen kirja on muutakin: kertomuksia hänen omista polkaisuistaan, matkoistaan ja laajan lukeneisuuden myötä ilahduttavia lainauksia pyöräilyyn liittyen kaunokirjallisuudesta. Anekdootit ovat aina opettevaisia. Suosittelen kirjaa pyöräileville, vaikkapa retkelle mukaan otettavaksi ja tuopin ääressä luettavaksi. 

Hienosti rakennettu pieni romaani. Kehyskertomuksena kulkee automatka kotoa synnytyslaitokselle, kuvuista ja pelosta syntyvä hätä, ja niiden myötä mieleen nousevat muistot. Tarina etenee useassa tasossa palaten välillä autoon, matkaan, ja muistista nousevat hirviöt vertautuvat synnytyspelkoon ja kohdussa elävään hirviöön. Sukupolvet ovat aiemmin vaipuneet unholaan, nyt ne nousevat muistojen yöstä, tulevat auton pohjaan avautuvasta aukosta puskien kivut tieltään hikenä otsaan.  On isoäiti, joka joutui nuorena, lapsena vielä, Neuvostoliittoo, internaattileirille, ja joka siellä koki nälkää, pelkoa ja näki asioita, joista ei puhunut, mutta joista kerrotaan kirjassa hänen kirjoittamansa päiväkirjan tai muistelmien avulla.  On sisko, jolle päähenkilö esittelee nuoren miehen, joka sitten ampuu siskon. Tästä seuraa katumusta ja muistoja, kipeitäkin.  Jokaisella sukupolvella omat kauheutensa, jokainen sukupolvi siirtää osan niistä seuraaville, puhumattomuus ei ole sen pahempaa ku...

Lauttasaaressa kuohuu taas. Metro on valmistunut ja niin on erään Lauttasaarentien kerrostalon putkiremontti. Asukkaat ovat palaamassa koteihinsa, mutta kaikki eivät palaa, osa on myynyt ja heidän tilalleen tulee uusia asukkaita, mikä aiheuttaa ihmetystä talon vanhoisaa asukkaissa.  Pakkasen kirjat ovat erikoisia ollakseen dekkareita. Tässä kirjassa rikos tapahtuu vasta kun kirjasta on luettu neljä viidennestä. Sitten talon asukkaista nokkelin selvittää rikoksen noin vain sukkelaan, ja sitten murha katoaa kertomuksesta.  Mistä kirja kertoo kun se ei kerro murhasta? Elämästä, tavanomaisen kerrostalon asukkaista: on rikas leski, pyöräilevä läski, lapseton pariskunta salaisuuksineen, arka opiskelijaneito ja pari homoa, jotka ovat yhä kaapissa. Kirja kertoo heidän elämästään vuoden 2024 Helsingissä, Helsingistä vuonna 2024, pandemiasta, ja dokumentoi aikaansa.  Kirjan arvo on sen dokumentaarissa tarinassa. Sitä lukee kuin kaupunginosayhdistyksen valokuva-albumia. Osa hahmoist...

  Kesälomamatkan varaukset. Matkan kohde on Englanti, siellä Kent Cornwall. Nyt varasin menomatkan. Paluureitti on yhä auki, mutta todennäköisesti Berliinin (Prater!) ja Varsovan kautta Vilnaan ja Tallinnaan. Tunnissa saimme menomatkan varaukset tehtyä. Kas näin. Ostimme 10 pv / 2 kk interrail-liput 1. luokkaan. 7 päivää olisi voinut riittää, mutta hintaero 10 päivään oli vain 28€ lisäpäivältä. Liput saa interrail.eu -sivulta. Hahmottelimme reitin ja päivämäärät (piilotettu). Tällä kertaa yövymme Bremissä Hampurin sijaan, koska haluamme nähdä uuden kaupungin ja koska Hampurissa oli kallis päivä (40€ halvempaa Breminissä) Varasimme ylimääräisen päivän Bremenin ja UK:n välille, koska Eurostar voi olla täynnä. Niin se olikin päivänä, jolloin olisimme halunneet matkustaa. Teimme varaukset järjestyksessä : Tukholma-Köpis, Köpis-Bremen, Brysseli - Lontoo, Köln - Brysseli, Turku - Tukholma, Helsinki - Turku ja vikana Bremen - Köln. Tämä järjestys noudattaa riskiä junien täyteydestä. Mitä...