Yövartiossa / Esa Mäkijärvi

Kukapa olisi sopivampi tai luontevampi kertomaan unettomuudesta yleensä ja omastaan erityisesti kuin itse kirjailija? Kirjailijallahan on usein vilkas mielikuvitus, tai ainakin keino kuvitella olemattomia maailmoita ja tapahtumia, ja siksi unetkin vilkkaita, painajaiset pahimmasta päästä. 

Esa Mäkijärven toimittama esseekokoelma antaa kirjailijoille luvan kertoa öistään, joina uni ei ole tullut, painajaisista jotka ovat pitäneet valveilla, unihalvauksista joiden todellisuudenkaltaisuus on kauheampaa kuin mikään muu. 

Koska kirjan esseet käsittelevät samaa aihetta, niissä on samankaltaisia kertomuksia lääkekokeiluita, joka oma-aloitteisista tai lääkärin määräämistä. On kertomuksia alkoholin ylenmääräisestä käytöstä, on moneen kertaan kerrattuna uusimman unitutkimuksen tulokset. 

Luin kirjaa iltaisin, mikä oli huono idea. Nukahdin näet hyvin nopeasti lukiessani kertomuksia muiden unettomuudesta. Kertomukset jäivät siksi vähän epäselviksi, mutta kuitenkin opin jotain unettomuudesta. Itselläni siitä on vain vähän kokemusta, olen nukkunut melkein aina hyvin, joitakin onnettomia lyhyitä jaksoja lukuunottamatta. Onneksi! Kivempaa lukea unettomuudesta kuin valvoa kokien sitä. 

Kirjan opetus voisi olla, että ihmisen uni voi olla erilaista kuin nykyään vallalla oleva yhtenäistä, 7-8 tunnin yöunta palvoja diskurssi. On mahdollista nukkua vähemmän, pärjätä vähemmällä, on myös mahdollista - kuten ennen sähkövaloa - nukkua useammassa jaksossa, olla välillä hereillä. Eikä unta tarvitse mitata, ei optimoida. Ihminen tietää kyllä milloin on nukkunut ja miten ja varsinkin jos ei ole. Oura on turha ja turmiollinen, paras versio ei löydy laitteista.