Mane

  Vuonna 1958 New Portissa, Rhode Islandin osavaltiossa, soi jazz. Jotenkin kaikilla sen ajan - ehkäpä jazzin kulta-ajan - artisteilla oli aikaa osallistua. Festareista kuvattiin dokumentti Jazz on a Summer’s Day. Dokumentti keskittyy musiikkiin, sen esittäjiin ja siitä nauttivaan yleisöön. Tunnelma on välitön, kuvat aina läheltä, usein valkokankaalla on vain muusikon - tai katsojan/kuulijan - kasvot, joilta loistaa keskittyminen, ilo. Hiki virtaa, on kesä, tupakit sauhuavat, olut virtaa. Dokumentin katsojana tuntuu pääsevänsä mukaan musiikkiin; tekee mieli taputtaa kappaleiden lopussa. Tuolloin ei ollut autotunea, jokin nuotti saattoi mennä pieleen. Se ei haittaa, koska musiikissa lienee tärkeintä ilo, yhdessä luominen, hetkessä oleminen. Kaikki ovat läsnä, koko ajan, juuri kunkin nuotin aikana, kukaan ei poistu kännykkäänsä. Ja kukaan ei ole etänä. Musiikki on ainutlaatuista. Soittajat elämänsä vedossa, yleisön innoittamina yllättävät itsensäkin. Se näkyy heidän ilmeissään, nauru...

Daniel Kahnemanin Thinking fast and slow vuodelta 2011 opetti meille miten ihmisen ajattelussa on nopea (intuitiivinen) ja hidas (pohtiva) osa. Nopea osa auttaa tekemään päätöksiä nopeasti menneiden kokemusten perusteella, hidas uusissa tilanteissa. Aivot pyrkivät välttämään hidasta toimintatapaa, koska se vie paljon energiaa ja on ikävän vaikeaa. Siksi teemme virheitä, siksi ajattelussamme on vinoutumia. Tämän kaiken osaavat kaikki kertoa, jopa konsultit, jotka eivät ole koskaan viitsineet (koska ei ole aikaa, on ikävää lukea 500 sivun kirja) Kahnemanin kirjaa.  Kahneman on jatkanut tutkimuksiaan. Hänen uusin kirja Noise kertoo ajattelun, päätöksenteon satunnaisuudesta. Sen lisäksi että ajattelu (nopean järjestelmän vuoksi) helposti vinoutuu (ankarammat rangaistukset takkutukille kuin pikkutakkiukoille), ajattelu ja päätöksenteko on liki aina (Kahnemanin mukaan) satunnaista. Tuomarit tuomitsevat miten sattuu, vakuutusyhtiöiden matemaatikot asettavat vakuutusten hinnat ihan hassust...