Jazz on a Summer's Day

 Vuonna 1958 New Portissa, Rhode Islandin osavaltiossa, soi jazz. Jotenkin kaikilla sen ajan - ehkäpä jazzin kulta-ajan - artisteilla oli aikaa osallistua. Festareista kuvattiin dokumentti Jazz on a Summer’s Day.


Dokumentti keskittyy musiikkiin, sen esittäjiin ja siitä nauttivaan yleisöön. Tunnelma on välitön, kuvat aina läheltä, usein valkokankaalla on vain muusikon - tai katsojan/kuulijan - kasvot, joilta loistaa keskittyminen, ilo. Hiki virtaa, on kesä, tupakit sauhuavat, olut virtaa. Dokumentin katsojana tuntuu pääsevänsä mukaan musiikkiin; tekee mieli taputtaa kappaleiden lopussa.
Tuolloin ei ollut autotunea, jokin nuotti saattoi mennä pieleen. Se ei haittaa, koska musiikissa lienee tärkeintä ilo, yhdessä luominen, hetkessä oleminen. Kaikki ovat läsnä, koko ajan, juuri kunkin nuotin aikana, kukaan ei poistu kännykkäänsä. Ja kukaan ei ole etänä.
Musiikki on ainutlaatuista. Soittajat elämänsä vedossa, yleisön innoittamina yllättävät itsensäkin. Se näkyy heidän ilmeissään, naurussaan.
Paras musiikkielokuva ikinä. Tämmöistä ei enää voine tapahtua, mikä on harmi.
Leffan jälkeen teatterissa sai nauttia omenapiirakasta ja viinistä. Hieno ilta.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Velkavaalit - missä arvot?

TOP-5 lyhyttä pyöräretkeä Roihuvuoresta ja Itä-Helsingistä

Kaikki Helsingin kadut, aukiot etc