Madridista Algecirasiin.

Matkakertomus. Matka alkoi aamulla noin klo 8 lyhyellä kävelyllä bussin 34 pysäkille. Ensimmäinen bussi oli aivan täysi, joten jäin odottamaan seuravaan. Se olikin tyhjä. Näin käy aina kun bussireitin suosio kasvaa liian suureksi. 

Bussi vei minut Atocha-asemalle puolessa tunnissa. Muut asemalle menijät jäivät pois Reina Sofia -museon pysäkillä, minä menin pysäkin pidemmälle Prado-Atocha-pysäkille, josta on vähemmän katuja ylitettävänä. Olin perillä tuntia ennen junan lähtöä. 

Atocha-asemalla on kaksi kerrosta, joten ensiksi selvitin kumpi niistä on “prima planta” tms. Ylempi. Sinne, siellä kahvilaan, tonnikalapatongin ja kahvin jälknee turvatarkastukseen (veitsi housuntaskuun laukusta!) ja odotustilaan. Siellä ei ole penkkejä eikä kahvilaa, kirjakauppa on.

Juna lähti ajallaan, ja siihen tuli kiire, koska laiturilla oli toinen juna ennen Algecirasin junaa. Oikeastaan juna oli nimellisesti menossa Malagaan, mutta ei se sinnekään päässyt vaan jäi ennen Antequeraa olevalle AVE-asemalle. Rata Malagaan on yhä poikki. 

Matka jatkui bussilla, josta sain eturivin paikan. Näin sekä maisemat että kojelaudan varoitusvalot hyvin. Matka sujui leveitä moottoriteitä tunnelien läpi ja korkeiden siltojen yli. Infra on hienoa, mutta pian sen ylläpito voi osoittautua ylivoimaisen kalliiksi. EU ei ehkä rahoita infraa toista kertaa. 

Perille pääsimme 20 minuuttia aikaisemmin kuin junalla olisimme. Kävelin hotelliin, jonne päätin jäädä huilaamaan 4 yöksi. Olen aivan väsynyt 6 viikon matkustamisen jälkeen. On aika levätä. Onneksi hotellini tarjoilee aamiaisen, lounaan ja illallisen. Ei tarvitse ainakaan huomenna poistua hotellin puistomaisesta pihapiiristä. 

Aikomukseni on jatkaa matkaan Marokkoon perjantaina ja käydä sitä ennen torstaina Gibraltarilla. Sinnehän pyrin kesällä 2022 Travemündestä fillarille, mutta silloinkin voimani loppuivat kesken. 

Semmoinen seikkailu tänään. 

#manesgrandtour2026 #interrail #spain #travel #travelphotography