Mane

Inkku Kärkkäisen Kirsikankukkia-sarja on edennyt kolmanteen ja viimeiseen osaansa. Ammattijärjestäjä Minna Mattila on edellisen kirjan jälkeen saanut kaksoset, muuttanut keskustasta omakotitaloon Haukilahteen ja elää onnellisena mutta stresaantuneena ruuhkavuosia. Kaksosten lisäksi kiirettä luo omasta ajastaan kiinnipitävä aviomies, ikääntyvä ja omapäinen äiti ja espoolaiseen tapaana koirakin pyörii jaloissa.  Minna kutsutaan tekemään tv-sarjaa, jossa hän auttaa ihmisiä pääsemään eroon koteihinsa pesiytyneista sotkuista eli tavararöykkiöistä. Osa ihmistä on tuttuja aiammista teoksissa, mikä tuo kirjaan jatkuvuutta ja syventää jo tuttuja hahmoja. Osa on uusia, ja heidän kauttaa kirja kertoo erilaisia elämäntarinoita.  Päinvastoin kuin kirjasarjan aiemmissa teoksissa tavaroiden ja kotien järjestely ei ole keskiössä. TV-sarja ja sen tekeminen luovat kehykset, jossa Kärkkäinen voi kommentoida espoolaisten, keski-ikäisten, keskiluokkaisten ihmisten elämää. Kirja on täynnä sekä luki...

  Nyt iski ikäkriisi! Tajusin just, että jos haluan (ja teen työni hyvin ja käyttäydyn ihmisiksi työpaikalla) voinen tehdä töitä DigiHelsingillä eläkeelle asti. Minun ei siis välttämättä (ja siis jopa todennäköisesti) tarvitse enää ikinä kirjoittaa CV:a, saatekirjettä eikä kertoa itsestäni työhaastatteluissa. Ois huikean hienoa vaikka toki itsekehuminen työhaastatteluissa on mielipuuhaani. Työpäiviä on jäljellä vähintään 1933 ja enintään 2832. Miinus lomat eli vähintään minus 7,5*38 eli 285 eli siis jotain 1648 ja 2547 työpäivän välillä. Nyt vaan tarttee kaikin keinoin pyrkiä ylläpitämään terveyttä, jotta jaksan vielä eläkkeelläkin pyörämatkailla Sisiliaan. Se olkoon tavoiteeni!

  Vuosi on pisin siedettävä aika olla tekemättä töitä. Vuoden jaksaa puuhailla kaikenlaista, matkustella, viettää paljon aikaa yksin (kaverit töissä päivisin). Vaan sitten alkaa ahdistaa, tekee mieli päästä aikuisten päivähoitoon puuhastelemaan muiden aikuisten kanssa jotain edes pienessä määrin yhteiskunnalle hyödyllistä.   Olen ollut eläissäni kahdesti vuoden työttömänä. Molemmilla kerroilla noin 11 kuukauden jälkeen alkoi tehdä mieli päivähoitoon - ja säännölliseen elämään, lähtemään kotoa aamuisin fillarilla ennen kahdeksaa Kahvisiskoille ja sieltä sitten yhdeksän jälkeen töihin. Oi että se on kivaa. Onnekseni molemmilla kerroilla pääsiin puuhasteluporukoihin takaisin!  Mutta vaikka työ ja yhteinen puuhastelu on tärkeää, niin mikä vain puuhastelu ei käy.  Ensinnäkin puuhastelulle on oltava toimisto, jonne pääsee fillarilla ja julkisilla alle 45 minuutin. Näin on ollut minulla melkein aina, vain muutaman vuoden toimisto oli kauempana. Ja siksi olen päätynyt Roihuv...

Kirjan asetelma on yksinkertainen: kuuluisa taiteilija Lysander on mennyt myymään muotokuvia, mutta häntä ei kiinnosta maalata niitä. Mieluummin hän lähtee matkoille ja antaa kuvin maalaamisen ystävänsä Horkan tehtäväksi. Horkka ei ole menestynyt taiteilija vaikka onkin noheva maalaamaan ja erityisen innokas keksimään erilaisia näkökulmia maalaamiseen. Lysanderin matkan aikana Horkka pitää hoviaan tämän ateljessa. Asiakkaiksi saapuu muun muassa kirjailija, tuomari, influensseri, guru, palkkamurhaaja, therian-sisarukset, tekoäly, unettoman unen herra ja moni muu. Asiakkaiden eli mallien ja Horkan näkemykset taiteesta eivät aina kohtaa. Horkka kokeilee erilaisia tekniikoita, pyrkii tuomaan esille kuin mallin olennaisimmat piirteet. Nehän eivät toki aina miellytä, ja joskus tilanteet kärjistyvät riidoksi ja jopa väkivallaksi. Näköisyys on hankalaa.  Kirjan luvut ovat lyhyitä, kuin maalauksen luonnoksia, mutta koska Horkka (ja siis lukija) tapaa kunkin asiakkaan useasti, kuvat täydenty...

  9.5.2026 olisin muuttunut pitkäaikaistyöttömäksi ja ehkä joutunut viranomaisten erityistoimenpiteiden kohteeksi. Onneksi vältin moisen työllistymälllä 5.5.2026. Työvoimaviranomaiset eivät onneksi puuttuneet työnhakuuni mitenkään. Kaksi kertaa laadimme puhelimessa suunnitelman, jonka mukaan minun piti hakea 4 työpaikkaa kuukaudessa. Hain aina 4 työpaikkaa valtiolle.fi -palvelussa ja niiden lisäksi kiinnostavia työpaikkaa muuten vain. Raportoin vain valtiolta hakemani työpaikat. Viranomaisten kanssa olin vuoden aikana tekemisissä siis kahdesti. Tai oikeastaan kolmesti, koska menin tyhmyykissäni päättämään työnhakuni saatuani työtarjouksen, joka sitten osoittautui haaveeksi vaan. Piti aktivoida työnhaku uudestaan. Joka kerta viranomainen kysyi olenko kiinnostunut yrittäjyydestä. Se on ansa: pitää vastata ettei ole kiinnostunut. Muutoin voi tulla ongelmia - näin olen ymmärtänyt. Enkä minä laiskana ole kiinnostunut yrittäjyydestä, koska yrittäjien mukaan yrittämiseen kuluu koko e...

  " Menisit hippi töihin", sanoivat. Ja niin menenkin, aloitan tiistaina 5.5. Digi Helsinki Oy:n pääarkkitehtina. DigiHelsinki on Helsingin kaupungin strateginen kumppani, joka tuottaa keskitetysti kaupungin toiminnan kannalta kriittiset digitaaliset palvelut. Työttömyyteni kesti 12 kuukautta. Vietin työttömyysajastani puolet (6kk) maata pitkin matkustellen junalla ja fillarilla. Oli kivaa. On kivaa myös mennä töihin. Uudessa työpaikassa on paljon hyvää: homma on merkityksellistä. Ei tarvitse miettiä miksi töihin menen. toimisto on Konepajalla, jonne pääsen bussilla ja fillarilla alle puolen tunnin. palkka on edellistä työpaikkaa hieman parempi ja lomat paljon pidemmät (38 päivää vuodesssa, eli 7,5 viikkoa!) ensi kesänä palkallista lomaa on 4 viikkoa ja talvella yksi viikko. taantuma ja lama ei vaikuta kuten yksityisiin yrityksiin. Kaupungin työtekijät ja koululaiset etc tarvitsevat palvelunsa vaikka talous olisikin huono. Huonot puolet ilmenevät aikanaan. Niiden kanssa...

  Nyt alkaa olla silleen, että piintynytkin lentomatkustaja voi joutua nöyrtymään junailemaan meidän edistyksellisten seassa. Olkaamme heille armollisia kun he kyselevät ja ovat eksyksissä asemilla ja junissa! Kyllä he oppivat olemaan. Kansainvälinen energijärjestön puheenjohtajan mukaan Euroopan kerosiinivarastoissa on enää kuuden viikon kulutuksen verran kerosiinia. Kerosiini saatavuus on heikenytynyt, jopa tyrehtynyt, USA:n laittoman hyökkäyksen ja Iran sen vuoksi sulkeman Hormuzin salmen johdosta. Jos ei ole kerosiinia, ei voi lentää. Lentojen määrä vähenee, joten moni kesälomalla lentämällä lomalle aikonut jää lentokentälle. Me valveutuneet, edistyksen airueet, voimme ottaa uutisesta vaarin ja varata paikkaliput hetimiten, jos aioimme kesällä junalla matkustaa jonnekin. Saattaa nääs tehdä tiukkaa kohtapuoliin paikkojen löytäminen. Noin muutoin tervehdin lentämisen vähenemistä mitä suurimmalla toiveikkuudella. Ilmaston vuoksi jokainen polttamatta jäänyt öljytynnyri on kallisarv...

  Roihuvuoressa on ihmisen hyvä asua! Näsiä Kun valitsin ensimmäisen omistusasuntoni sijaintia vuonna 2011, valitsin Roihuvuoren. Olin jo asunut 14 muussa paikassa eri puolilla Helsinkiä 22 vuoden aikana. Täällä on kaikki lähellä: leffat, kirjastot, maan parhaat raflat, meri, metsä, luonnonsuojelualueet lintuineen, lehmät kesäisin laitumella, kirjakaupat, innostavat baarit, uimaranta ja talvella avanto.  Olen kotini lähellä nähnyt jopa suden, ja usein ketun, mäyrän, rusakon, kauriita, siilejä, lumikoita ja yli 50 lintulajia. Asuminen maksaa vain 7 euroa päivässä (asunto, vesi, varasto, sauna). Ei ole kallista!  Lisäksi kauppaan on 500 askelta ja voin valita Alepan ja K-kaupan välillä. Lidliin on kilometri. Lähellä (10 min kävellen) useita rafloja ja kahviloita. Fillarihuoltoon 70 metriä kotiovelta. Joukkoliikenne vie keskustaan ja Pasilaan ja ties minne alle puolen tunnin, samoin fillari. Alkoon on valitettavasti 2,5 kilometriä, mutta siellä ei nyt kovin usein ih...

  Monet pelkäävät, että jos kertovat olevansa matkoilla, rosmot ja ryökäleet käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja tekevät kotimurron. Onko tämä todellinen riski? 1. Miksi rosvot ja ryökäle just loman aikana murtautuisivat kotiini? Tyhmempikin tietää, että kotini on pääosin päivisin tyhjänä minun ja puolisoni ollessa töissä. 2. Jos kotiini haluaa joku murtautua, niin fiksuinta on tehdä se arkisin päivällä, siis kun ole töissä ja muutkin ovat, siis naapurini. Ei kotiin kannata yöllä murtautua vaikka asukas olisikin muualla, koska naapurit ehkä eivät ole. 3. Asun kerrostalossa, rapunovi on lukossa. Asuntoni ovessa on kunnon lukot ja murtoesteet. Naapureitteni asunnoissa ei ole, joten sinne kait rosmo mieluummin pyrkii. 4. Ja fiksumpi rosvo varmaan soittaa ensin ovikelloa oikein pontevasti ennen kuin alkaa rikkomaan ovea. Ja sitten vielä se, että minulla ei ole asunnossani mitään arvokasta. Jos rosvo veisi vaikka tuhat kirjaa mukanaan, voisin siitä jopa maksaa pienen palkkion ja minulle...

Sesongin ulkopuolella on kyllä nastaa ja halpaa matkustaa. Junissa on tilaa vaikka ja kuinka (vain yksi juna oli liki täynnä ennen Baria, ks kommenttini alempana) ja majoitus on halpaa.  Tähän asti:  Hampurissa CAB20 : 39€, 1 yö Strasbourgissa huoneisto 60€, 2 yötä (keskustassa, kävelykadulla) Milanossa hotelli aamiaisella 63€, 1yö (1,2 km asemasta) Barissa huoneisto hipster-alueella kaupungin kivoimman baari-kirjakaupan Prinz Zaumin yläpuolella 50€, 5 yötä- mutta 30-40€ saisi ihan hyviä jos suostuu jakamaan kylppärin.  Materassa ihan keskustassa hotelli aamiaisella 36€, 3 yötä Leccessä kaupungin hienoimman aukion reunalla B&B 40€ , 5 yötä Tarantossa vanhankaupungin laidalla B&B 40€ , 3 yötä Catarzanossa Citta-aseman vieressä B&B , 62€, 1 yö Napolissa asema-aukiolla hotelli 60€, 3 yötä Genovassa huoneisto vanhankaupungin laidalla, 48€, 3 yötä Marseilles, hotelli keskustassa, 60€, 2 yötä Montpellier, hotelli keskustassa, 60€, 2 yötä Tarragona, hotell...

Ankerias on ollut mysteeri Aristoteleen ajoista asti. Sen elämä on kummallinen: syntyy jossain, ilmestyy kuultavina lehtiankeriaina Euroopan rannikoille, nousee jokiin, joissa pysyy vuosikymmenen tai parikin, ihan paikallaan, sitten yhtäkkiä lähtee kohti mistä olikin tullut, lopettaa syömisen ja matkalla kehittää sukuelimet. Lisääntyy ja kuolee.  Tai niin me nyt uskomme asian olevan. Vieläkään kukaan ei ole varmasti nähnyt ankeriaita Sargossomeressä, jossa uskomme lisääntymisen tapahtuvan. Lisääntymistä vielä vähemmän on nähty.  Tästä kaikesta kertaa Ankeriaan testamentti. Patrik Svensson kertoo miten hän isänsä kanssa pyydysti ankeriaita Skånen joissa ja miten hän alkoi sitten myöhemmin ihmetellä ankeriasta, luki ja tutki. Ja kirjoitti sitten kirjan, joka kertoo siitä miten ankeriasta on antiikista asti tutkittu ja miten muun muassa Freud pyrki löytämään ankeriaan sukuelimet ankeriaita leikkelemällä. Ei löytänyt.  Kirja on suurenmoinen runsaudensarvi ankeriastietoutta. J...

Rose on kadonnut 1970-luvulla, tyttärensä pantu muide intiaanien ja puoli-intiaanien ja reservaatissa asuvien suomalaisten ja ties keiden kanssa. Eletään kahdessa ajassa , vuodessa 1973 ja sitten 2018. Rose on siis kadonnut, jättänyt jälkeensä kirjeen, jonka tytär saa, palaa ensimmäistä kertaa 45 vuoteen reservaattiin. Siellä vastassa, vastaanottamassa samoja hahmoja kuin kauan sitten. Muistot elävät kuin maanalaiset virrat, tuntemattomin tein, ja isäkin on muistinsa menettänyt, poliisille koko ajan rikoksia ilmoittamassa.  Rose on poissa ja silti läsnä. Vuonna 1973 on tapahtunut jotain, joka tapahtuu yhä, eikä se ole kaunista, ei ylevää vaan alhaista, iljettävää. Tätä tytär selvittää, tapaa koko ajan reservaatissa eläneitä, muistelee mitä olisi voinut olla, mitä oli ja ihmettelee mistä on kyse.  Tunnelma syvenee, vähitellen löytyy tunneleita, ja jotenkin lukijan mieleen nousee Twin Peaks, ja kaikki joka tapahtuu taas. Kirja on kiehtova, mutta sen lukemista vaivaa - ehkä vältt...

  Berliini. Täällä alkoi tänään kukkijuhlat. Yritin löytää kirsikankukkia. Yhden pienen kujanteen löysin, mutta muutoin kevät vielä on aivan alussa. Pulut ja oravat syövät vaahterankukkia, se on ilmeisesti sesongin parasta ravintoa just nyt. Magnoliat eivät vielä kuki. Jotkin pienet valkokukkaiset puskat kukkivat. Kirsikoista siis vain muutamat. On aika kylmää ja tuulista. Biergatenissa ei pitkään viitsinyt istua vaikka iskelmät soivat ja olut oli hyvää. Parasta Berliinissä ovat samat jutut kuin Helsingissä. Elämä. Ei tarvitse olla turisti, ei käydä museoissa, ei jahdata muodikkainta insta-kuvaa, ei tarvitse katsoa karttaa, ei tarvitse ihmetellä mitä ruokalistassa tai lehdessä tai ties missä lukee, ei tarvitse sanakirjaa eikä ai-kääntäjää. Voi vaan kävellä, matkustaa joukkoliikenteellä, istua kahviloissa ja Biergarteneissa, fillaroida, tutkia kirjakauppojen valikoimia, syödä kasvissafkaa ilman juustoa. Kaikki on tuttua ja silti aina jotain uutta joka päivä, uusi kahvila tai baari t...