Mane

Josefina Rautiainen kertoi esityksen jälkeen elokuvansa (jonka kirjoitti ja ohjasi) olevan tuotettu yksityisellä rahoituksella, koska hän (ja hänen kanssaan työskennelleet) halusivat tehdä elokuvan eivätkä odotella rahoituspäätöksiä. Rahoitus oli vaatimaton, minkä vuoksi elokuvassa on vain kaksi kuvauspaikkaa (huone ja kesämökki), viisi näyttelijää, ja kuvauspäiviä oli vain 15.  Elokuva on yllättävän hyvä ottaen huomioon tekemistä rajoitteet. Se kertoo terapeutista (Anu), jolla on potilaanan lapsuudessa tramatisoitunut Heloisa. Heloisa on rakastunut ja ryhtynyt fantaisoimaan väkivaltaisista teoista. Hän on hankala potilas, mikä saa Anun yrittämään parhaansa, jopa tarjoamaan terapiaa ilmaiseksi. Heloisa kuitenkin lopettaa terapiassa käymisen.  On kesä, juhannus, ja Anu on kutsunut ystäväpariskunnan mökilleen. Pariskunta on hankala, riitaisa, mutta varsinainen hankaluus saapuu myöhemmin: Anun poika (huonot välit) yhdessä uuden ystävättärensä, Heloisan kanssa.  Elokuva käsit...

Tylsää mutta pakollista   Työnhaku, punttisali ja hammasvälien puhdistaminen hammaslangalla - mitä yhteistä? Taulu-ravintola  No, hommia joista ei saa minkäänlaista nautintoa, joihin kuluu aikaa vaikka olisi parempaakin tekemistä. Mutta samalla hommia, jotka vaan on tehtävä ja joita ei voi ulkoistaa kuten vaikkapa siivousta ja lumitöitä ja auton ajamista. Onneksi punttisalilla tarttee käydä ja töitä hakea vain kahtena päivänä viikossa. Maanantaisin ja torstaisin. Vaikke punttisalilla käymisestä ja harjoittelusta en pidäkään, olen eläissäni käynyt ainakin 15 eri salilla ainakin kolmessa maassa. Aloitin ystäväni opastuksella sivariaikanani 1997, kävin 5 kertaa viikossa. Sittemmin olen melkein joka vuosi aloittanut uudestaan ja lopettanut. Aloitan talvella, lopetan kun sää paranee keväällä. Tavoitteena ei koska ole ollut kasvattaa isoja lihaksia vaan ainoastaan pitää yllä hyvinvointia. Mitä vanhemmaksi elän, sitä useammin salilla varmaan kannattaisi käydä, kesälläkin.  Puh...

Jos käsikirjoittaja ei keksi muuta aihetta elokuvaan, hän voi aina kirjoittaa tarinan elokuvan tekemisestä. Aihe on tuttu, omakohtainen, ja siihen on mahdollista punoa mukaan jännittäviä tapahtumia näyttelijöiden valitsemisesta ja houkuttelemisesta, rahoituksen varmistamisesta ja elokuvan kuvaamisesta, näyttelijöiden ohjaamisesta. Sentimental Value, Joachim Trierin elokuva kertoo elokuvan tekemisestä. Menestynyt mutta vanhentunut ohjaaja Gustaf on kirjoittanut elokuvan, joka kertoo hänen äidistään. Äiti joutui natsien leirille ja kiduttamaksi sodan aikana eikä koskaan toipunut vaan tappoi itsensä Gustafin ollessa vielä läpsi. Gustaf asui aikuisena lapsuudenkodissaan, meni naimisiin ja sai kaksi tytärtä, mutta liitto päättyi riitaisaan eroon, ja Gustaf katosi lastensa elämästä.  Gustaf ilmestyy tyttäriensä yllätykseksi ex-vaimonsa muistotilaisuuteen, tarjoaa elokuvansa pääosaa Nora-tyttärelleen, menestyneelle teatterinäyttelijälle. Nora kieltäytyy, ei koe voivansa edes keskustella i...

Tätä elokuvaa ei pidä yrittää katsoa kotona. Ensinnäkin elokuva juonen yllätyksellisyys menee pilalle, jos keskittyminen herpaantuu. Elokuva vaatii täydellisen omistautumisen ja palkitsee sen ylläpitämisestä ruhtinaallisesti. Toisekseen elokuvan äänimaailma ei toimi kotilaittein, kenelläkään ei ole riittäviä kaiuttumia kotonaan.  Elokuva alkaa aavikolla. On kuuma, aurinko paistaa, joukko hippejä pystyttää kaiutinrivistöä, musiikki alkaa, paikalle ilmestyy satoja transsiin vaipuvia tanssijoita. Heidän joukossa Louis poikansa Eduardon kanssa. He etsivät Louisin kadonnut tytärtä, jota kukaan ei ole nähnyt. Viiden hipin ryhmä kertoo aavikon toisista raveista, jonne tytär voi saapua.  Yhtäkkiä sotilaat keskeyttävät juhlat, on tapahtunut jotain, kaikkien on palattava Eurooppaan. Hippisakki pakenee, Louis liittyy heidä mukaansa, alkaa matka aavikon halki toisiin raveihin. Radio kertoo sodasta, maanteillä on epätoivoisia ihmisiä, bensiini vähissä.  Tästä eteenpäin elokuva on kuin...

AI ja oppiminen  Kysymys: miksi noin kannattaisi tehdä? Jos kirjoittaa paperin 6-sivun esseen 2 tunnissa (tai toisen mainoksen mukaan 8-sivuisen 2,5 tunnissa), oppiiko mitään? Onko yliopistossa tarkoitus oppia jotain vaiko vain saada todistus? Ainakin minä MIT:ssä opiskellessani ennen AI:ta yritin oppia enkä vain saada todistusta. Oppimastani on ollut paljon hyötyä ja iloa MIT:n jälkeen. Sama juttu työelämässä: jos työntekijät kirjoittavat (sic!) AI:n avulla dokumentit ihan noin vain hetkessä, oppivatko he tai organisaatio, joka palkan maksaa, mitään? Onko organisaation oppimisella enää mitään merkitystä? Riittääkö että työntekijät yksin kodeissaan AI:n avulla minimiuurastuksella tuottavat dokumentteja? Jos tuotekehityksessä noin vain AI:n avulla tehdään dokumentaatio, speksit ja muut, niin syntyykö siinä muuta kuin suorituksia? Syntyykö markkinoilla pärjääviä tuotteita, joita asiakkaat haluavat ostaa mieluummin kuin kilpailijoiden? Vai ovatko kilpailijatkin AI-firmojen bulvaanej...

Tämä kirja taitaa olla jotain feel good -genreä. Sellaista, jossa on kivoja pieniä sattumuksia kivojen keskiluokkaisten ja keski-ikäisten elämästä, pieniä riitoja ja rakkaussuruja, mausteeksi vielä mustasukkaisuutta ja sukupolvien välistä kyräilyä. Ja niin on hyvä - ja varmasti olisi kuunneltuna vielä parempi.  No, Noora (ilmeiseti sarjan päähenkilö) on eronnut, saanut velattoman talon puolikkaan, ostanut halvan kaksion ja sen lisäksi maalta, pikkukylästä, tönön, jossa on verstas. Sinne hän päättää laittaa joulupuodin, jossa möisi itse tekemiään toffeita ja siskonsa kutomia pipoja ja muuta sellaista tarpeetonta mutta niin ilahduttavaa joulun tarpeistoa.  Kauppa sujuu ihan OK, mutta jo ennen kaupun perustamista, kesällä, Noora on ryhtynyt vehtailemaan naapurin Mikon kanssa. Mikko on sellainen aikamiespoika, joskin kerran eronnut ja raitistunut alkoholisti, joka asuu lähellä äitiään, joka on Mikosta mustasukkainen ja ei kelpuuta Nooraa, koska Mikon ex-Hanna oli parempi.  Mi...