Mane

Kun aamulla ei ole kokousta työpaikalla ennen kymmentä, sää on aurinkoinen eikä yöllä ole satanut, pyöräilen useimmiten Haltialan kautta työpaikalle. Matkaa on noin 30 kilometriä. Suurin osa matkasta on puistoa, pellonlaitaa tai metsän keskellä kulkevaa valloittavaa pyörätietä. Reitti on osapuilleen seuraava Matkan varrelle osuu hyvin vähän ongelmallisia kohtia. Liikennevaloja on ennen Viikkiä kaksi, Viikissä yksi, Lassilassa yksi Vihdintien yli. Eivät liikennevalot matkantekoa hidasta. Viikin jälkeen voi ajaa rauhassa ja autoista välittämättä 16 km aina Lassilan Teboilille asti. Perkaan jälkeen (kun on ihaillut  ravihevosia, jos hyvä säkä käy) voi nauttia Villa Elfvikin lähistön luonnosta. Erinomainen lintumesta, sanovat lintuja tuntevat. Haltialassa (viiri 4 kuvassa, 13 km) on valloittava maatila. Kaupunki viljelee maata ja kasvattaa eläimiä. On aika metkaa seurata possujen kasvamista ja tonkimista, ihastella hippilehmien leppoisaa elämää ja laskea lampaita - joita on l...

Leo Straniuksella on tapana kirjata viikoistaan numeroita muistiin. En muista mitä hän kirjaa enkä jaksa tarkistaa, mutta minun viikkooni 39 vuonna 2012 sopi seuraavia juttuja pyöräilyä 11 tuntia ja 232 kilometriä työntekoa noin 20 tuntia kahdet grillijuhlat ulkona kahvittelua muutaman kerran  luettuja kirjoja 1kpl ( Undercover Economist ) 24 tapaamista ystävieni kanssa 5 lounasta muualla kuin kotona. Rahaa niihin kului 32 euroa. 7 matkaa julkisilla kulkupeleillä. Rahaa kului 20 euroa. Siinä se!

Kävin eilen aikani kuluksi Akateemisessa kirjakaupassa. Rahaakin kului. Ostin kaksi kirjaa. Sotahistoriakokoelmaani kartutin Mikko Porvalin Operaatio Hokki - Päämajan vaiettu kaukopartio -kirjalla. Luinkin sen eilen kokonaan Rytmissä ja Cafe Talossa. Oli sellainen hieman kahvilassa istuskelevainen ja leppoisa olo. Kirja on vallan mainio: kertoo mukaansa tempaavasti sissitoiminnasta Petroskoin suunnalla. Sissit saavat ratoja poikki jne, mutta muuten homma menee ihan plörinäksi. Osa partiosta ei koskaa pääse perille, koska heitä kuljettanut lentokone törmää moottorivian vuoksi puuhun. Täydennyksiä tuonut toinen kone tippuu lentäjän humalatilan vuoksi nokalleen suohon. Omat ampuvat. Viholliset ampuvat. Ja ukot sairastuvat. Paareja kannetaan. On vilu, nälkä ja märkä. Ihme touhua. Eikä ollut gore-texiä. Mutta oli morfiinia ja tuhdit piristeen. Afrikka-kokoelmaani täydensin tämän vuoden "Caine prize for Arfican writing" -kokoelmalla. Viime vuotisen kertomukset olivat erittäin ...

Sarjassamme työmatkareittejä vuorossa tänään suorahko reitti Roihuvuoresta Otaniemeen Hakaniemen torin kautta. Reitin pituus on hieman alle 19km. Matkaa kuluu aikaa noin 50 minuuttia. Julkisilla matka kestäisi hieman kauemmin, joten pyöräileminen on sekä terveellistä että tolkullista. Hakaniemen torin kautta on mukava ajaa aamuisin ja iltaisin. Torilla ja sen ympäristössä on aina paljon ihmisiä ja kaikenlaista toimintaa. Heitä ja sitä on kiva seurata. Toria ja sen ympäristöä monet välttelevät, koska pyöräilijöiden reitit ovat hieman huonosti merkityt eikä pinnoitteissakaan kovasti ole kehumista. Minun mielestäni maltillinen vauhti ja kiireettömyys ovat valttia. Jos liikaa ryhtyy ressaamaan, voi aina pysähtyä kahville. Matkan varrella on muutenkin paljon nähtävää. Kalasataman rakennustyöt edistyvät ja sekä reitit että maisemat vaihtuvat melkeinpä päivittäin. Töölönlahdella on kauniita puita, iloisia hölkkääjiä ja liikuttavan innostuneita koiria kävelyttäjineen. Töölön kir...

Työmatkalla mieleen ilmestyi käsite 'poisoppiminen'. Usein olen kuullut luentoja muutosjohtamisesta (josta myöhemmin lisää) ja ymmärtänyt, että oppiakseni uutta minun olisi poisopittava vanhaa. Mitä tämä voi tarkoittaa? Ymmärrän kyllä, että joissakin urheilulajeissa - ehkäpä useimmissa - voi edistyä vain jos oppii mahdollisimman hyvin ja perusteellisesti parhaat tunnetut suoritustekniikat. Kun teknologia tai lajin säännöt muuttuvat, saattaa aiemmin parhaana pidetty suoritustekniikka ollakin yhtäkkiä uuteen tilanteeseen sopimaton. Silloin urheilijan on syytä oppia uusi suoritustekniikka. Koska urheilussa suoritukset ovat vaistonvaraisia - eivät siis tietoisen ajattelun tuloksia suoritushetkellä - on varmaankin hyvä unohtaa (eli poisoppia) vanha suoritustapa. Onko poisoppiminen (eli vanhan unohtaminen) tarpeen muualla kuin urheilussa? Onko newtonilainen fysiikka unohdettava, jotta voisi ymmärtää suhteellisuusteoriaa? Onko unohdetta ruotsi, jotta voi oppia saksaa. Vaikka ole...

Jalkaudun päivittäin hyvin monta kertaa. En näet ole löytänyt vielä reittejä, joita voisi pyöräillä pysähtymättä koko matkan esimerkiksi kotoa töihin. Siksi joudun jalkautumaan liikennevalojen luona, suojateitä ennen (muuttuakseni jalankulkijaksi). Joskus jopa poliisi minut käsimerkeillään jalkauttaa. Yleensä jalkautumiseni onnistuu vaikka joskus ajatuksissani unohdan laittaa jalan maahan. Silloin kylkeydyn pitkin pituuttani! Jalkautunut Mane! Työelämä taas on siitä kivaa, että ei yleensä tarvitse jalkautua (management by walking around ei ole sähköisten viestinten aikakaudella enää muotia). On kuitenkin tarkasti pidettävä huoli, että muutokset jalkautuvat organisaatioon. On siis jalkautettava muutos.  Mutta mitä ihmettä tarkoittaa muutoksen jalkauttaminen? Saapuuko muutos konsultin tavoin paikalle kaksipyöräisellä ajoneuvolla, hevosella tai aasilla? Kun muutosta on palaverein, kokouksin ja työpajoin jalkautettu, miten jalkautumisen voi havaita? Miten jalkautuneisuuden...

Pyöräillessä on aikaa ajatella. Ajatukset ilmestyvät ja katoavat. Joskus niistä jää jälki, kirjoitettavaksi jotain. Kuten autourheilujärjestön työpaikkailmoituksesta. Hakevat uutta toimistusjohtajat ja lupaavat, että "mahdollistamme kilpailukykyisen palkan". Kilpailukykyisyys varmasti sopii autourheiluun. Jos ei ole kilpailukykyä, ei tule menestystä. Mahdollistamista sen sijaan en tajua. Mitä ihmettä HR-osastolla on ollut mielessä? Onko tarjolla provikkapalkka? Vai haluaako HR sanoa, että järjestöllä on rahaa, jotta siitä vaan pyytämään.  Vai mitä? Ei sillä, että minä hakisin. Tuskin pyöräilijällä on tarpeellisia verkostoja autourheilun edistämiseen.

Hassua, että kun firma myy tuotteitaan asiakkaille, käytetyt keinot ovat markkinointi ja mainostaminen ja hinnoittelu. Kun firma myy uusia tuotteitaan (esim tietojärjestelmiä, työtapoja etc) työntekijöilleen, käytetyt keinot ovat muutosjohtaminen ja jalkauttaminen ja sitouttaminen. Miksi firmat eivät jalkauta tuotteitaan asiakkaille? Miksi asiakkaita ei tarvitse muutosjohtaa?  Miksi firmat pitävät palkkalistoillaan olevia ihmisiä jotenkin vähempiälyisinä/hankalampina kuin asiakasrekisterissä olevia? Jopa samaa ihmistä roolista riippuen. 

Asun Roihuvuoressa. Työpaikkani on Otaniemessä. Työmatkan voin taittaa joko bussilla 550 Roihupellosta Otaniemeen. Aikaa kuluu noin tunti, josta kävelyä 8 minuuttia metrolla Kamppiin ja bussilla 103 Kampista Otaniemeen. Aikaa kuluu noin tunti, josta kävelyä 15 minuuttia bussilla 58 Pasilaan ja sieltä bussilla 506 Otaniemeen. Tämäkin reitti vie aikaa noin tunnin, joskus hieman enemmän. Kävelyä noin 5 minuuttia.  polkupyörällä. Suorin reitti on noin 18 kilometriä ja siihen menee aikaa 50 minuuttia. Hieman kivempi reitti on 19 km ja kestää 52 minuuttia. Vielä kivempi reitti on 23 km ja se viekin yllättävästi vain 55 - 60 minuuttia. Suurenmoinen reitti on 30 km ja se vie 80 minuuttia. Ei liene ihme, että useimmiten pyöräilen töihin.  23 km reitti, jota yleensä pyöräilen töihin kulkee Viikin, Oulunkylän, Käpylän, Maunulan, Haagan kautta rantaradan varteen ja sieltä Perkkaan läpi Villa Elfvikin vierestä Otaniemeen. Reitti on varsin hyvä. Seuraavat pienet parannukse...