Mane

Työmatkabussin kulkua ei pysty estämään sää eikä mikään mukaan luonnonvoima. Bussi kulkee, kun kuskit polkee. Keskiviikkona 29. toukokuuta 2013 bussilla oli jälleen kaksi vuoroa. Ensimmäinen vuoro lähti hieman myöhässä klo 7.33, koska kuskeilla riitti paljon keskusteltavaa Tuhkimon väliaikaisen kylätalon terassilla. Erityisen kiinnostavana kuskit pitivät edellisenä iltana mosaiikkikerhon koristelemaa betonimöhkälettä. Se on vaan niin hieno. Ensimmäisessä vuorossa oli kolme kuskia, jotka sopuisasti matkasivat yhdessä Merihaan vieritse ravintolalaiva Väiskin luo. Ensimmäinen vuoro lähdössä. Toinen vuoro lähti aikataulunsa mukaisesti klo 8.15. Vuorossa oli kuusi kuskia eli matkustajaa. Huhujen mukaan vuoro kulki rauhallisesti aikataulussaan. Perille se pääsi ja otatti itsestään kuvankin. Toinen vuoro perillä. Ensi viikolla 5. kesäkuuta pyöräilevä työmatkabussi lähtee vain klo 7.30 ja matkaa aamiaista syömään Suvilahteen, jossa Hepo tarjoaa aamiaista työmatkapyöräilijöill...

Itä-Helsingin vihreät ja muutama muu vihreänliiton paikallisyhdistys yms järjestivät keskustelutilaisuuden Itäväylän muuttamiseksi bulevardiksi. Sain kutsun ja koska tilaisuus oli Kettutien nuorisotalolla, jossa en ollut koskaan käynyt ja koska kutsujani oli arvostamani Antti Möller ja puhujana mm. myöskin arvostamani ja verkossa hyvin näkyvä Mikko Särelä, päätin osallistua. Ajatus itäväylän ja muiden Helsinkiin tulevien moottoriteiden tai moottoritiemäisten pääväylien muuttamiseksi tavallisiksi, mutta toki leveiksi kaduiksi, on saanut suuren kannatuksen viime vuosina. Syyt kannatukseen ovat ilmeisesti. Ensinnäkin Helsingin seudun asukasmäärä on kasvanut viimeiset 20 vuotta noin 15000 ihmisellä vuosittain. He asuvat joko Helsingissä tai jossakin kauempana. Jos asuvat kauempana, heidän on liikuttava paljon enemmän. Mikko Särelän mukaan vuoden uudet asukkaat lisäävät liikennettä 500000km ajokilometrillä päivässä, jos asuva jossakin kaukana (esim Nurmijärvellä). Toisekseen, Helsingi...

Minulla on kaksi polkupyörää: Munamankeli ja Rolf. Tämä kirjoitus kertoo Munamankelista. Tässä on kuva. Munamankeli maaseudun rauhassa. Ostin Munamankelin Greenbiken pyörävuokraamon poistomyynnistä vuoden 2007 elokuussa. Pyörä on jokin Crescentin hybridimalli. 24 vaihdetta, en muista mitkä Shimanon halpavaihteet siinä ovat. Hyvin ovat toimineet, vaihtavat silloin kun on tarve. Runko on alumiinia. Tukevat kuin mikä. Jäykkä. Korkea. Ajoasento on erinomainen: en väsy pitkälläkään matkalla (130 km pisin tähän asti). Näen liikenteen hyvin, joten ehdin jarruttaa ajoissa. Jarrut ovat jotkin halvat V-jarrut, mutta toimivat ihan kelvollisesti. Takajarrun vaijeria joutuu koko ajan säätämään, mutta se lienee V-jarrujen tyyppivika. Olen ajanut Munamankelilla vuodesta 2007 alkaen varmaankin 2000-3000 km vuodessa. Yhteensä leinen ajanut noin 10000 km. Ajan kesät ja ajan talvet. Siksi Munamankelin takarattaat ja ketjut on vaihdettu 3 kertaa, takavanne 3 kertaa (kerran hajosi vapaaratas ja...

Edesmennyt Ior Bock etsi pitkään Lemminkäisen temppeliä. Hän oli löytävinään temppelin Gumbostrandista Sipoosta.  Koska Gumbostradiin on vain 20 kilometriä Roihuvuoresta, Lemminkäisen temppeli on mitä mainioin aamulenkkikohde. Gumbostrandiin on hyvin suoraviivainen reitti. Itäväylään vaan Porvoota kohden ja entisen M-marketin kohdalta rantaan Gumbostrandiin. Hyvin harmillista, ettei M-market kannattanut. Ilmeisesti Sipoossa tarvitaan enemmän rakennustarvikkeita kuin elintarvikkeita. Pullaa olisi kyllä yhä tarjolla. Ennen tässä oli M-market. M-marketin risteyksestä onkin helppoa matka meren rantaan. Yllättäen marketilta on lähes 2 kilometriä alamäkeä rantaan. Uudella Porvoontiellä pyöräillessä ei uskoisi olevansa kovin korkealla. Rannassa on kaunis pieni satama ja viehättävä kahvila. Kahvilasta saa kelvollista kahvia, tuoretta pullaa ja ulkona istumiseen tarvittavat viltit. Pyöräretkelle voi siis lähteä pullat mielessä kylmempänäkin aamuna. Gumbostradin satamaa ...

Tutkimuksia, töitä, pyöräilyä, talkoita, grillijuhlia. Hyvä viikko. Lyhyt kertaus on paikallaan: Maanantaina kävin HUS:ssa tietokonetomografiassa. Eräs pitkäaikainen terveydellinen ongelma vaatii vuosittaista seurantaa. Yleensä tutkimukseen on kulunut odotteluineen tunteja, mutta tällä kertaa tutkimus kesti vain 30 minuuttia. Henkilökunta on mukavaa, tutkimus täysin kivuton. Erittäin hyvää julkista terveydenhuoltoa.  Tiistaista torstaihin kävin päivittäin työpaikallani eli Sofigaten pääkonttorissa Otaniemessä. Joka päivä minulla oli vähintäänkin tunnin kokous siellä. Pyöräilin Roihuvuoresta Otaniemeen vaikka keskiviikkona ja torstaina satoihin. Sade ei haittaa, jos on pukeutunut oikein. Sateessa voi pyöräillä jopa puku päällä, jos on sopivat sadevaatteet eikä ole kiire.  Verryttelin taitojani työhaastatteluissa yhden haastattelun verran. Haastattalu tapahtui Skypen välityksellä. Minä istuin viinikellarissa. Mitähän haastattelijat siitä tuumasivat.  Perjantaina osa...

Peloton-leirillä Otaniemessä. Olen täällä auttamassa Sharetribe.com :n kavereita liiketoiminnan kehittämisessä ja konseptin kirkastamisessa. Tai jotain sinne päin. Kivaa on ollut: Sharetriben palvelu (jolla siis kuka tahansa voi perustaa markkinaverkoston) on varsin fiksu. Tekijät Juho ja Antti ovat fiksuja, innokkaita nuoria DI:ä Aallosta. Firma on ollut pystyssä pari vuotta ja on liki main itsekseen pystyssä pysyvä. Lisää asiakkaita ja asiakkaiden asiakkaita toki tarvitsisivat: liiketoiminta perustuu pieneen osuuten käyttäjien maksamista maksuista. Aivan kuten AirBnB etc. Virallinen Peloton-kuva Demoksen sivulta Peloton-leireistä kuulin ensi kerran vuosi sitten. Osallistuin kesäkuussa 2012 järjestetylle leirilel Kaustisilla. Siellä yritimme keksiä reaaliaikaista kimppakyytipalvelua. Kyllä me sen Paavo Perttulan ja muiden kanssa keksimmekin, mutta emme keksineet keinoa saada sitä kannattavaksi Suomessa. Ja muutenkin into hiipui. Kohta kello on 18, leirin loppuesitykset alk...

Roihuvuoren pyöräilevä työmatkabussi  laajentaa toimintaansa. Bussi on selvästi kasvuyritys, koska jo kolmannella viikolla ajettujen vuorojen määrä kasvoi yhdestä kahteen. Kysyntä aiemmalle vuorolla oli niin suuri, että bussin hallintohenkilöstö (eli Petteri, Jani ja minä) päätti aikaisemman kello 7.30 vuoron perustamisesta jo perinteeksi muodostuneen kello 8.15 vuoron lisäksi. Kirsikankukkia Satoi. Tai ainakin tihutti. Siksi ensimmäiseen vuoroon uskaltautuivat vain Nana ja Maria. Toiseen vuoroon minun lisäkseni Jani ja Tapio. Vaikka bussin kuormitus oli melko pieni, oli kussakin vuorossa enemmän matkustajia kuin henkilöautoissa keskimäärin. Työmatkabussailu on hauskaa. Erityisen hauskaksi sen tekee lähtö kylätalo Tuhkimosta, aamukahvien keittäminen ja juominen, pyörien vertailu, pyöräilykertomusten jakaminen. Ystävät, aurinko, lintujen laulu, raikas ilma.

Keväinen liikuntainnostukseni jatkui. Pyöräilin liki 15 tuntia ja kävelin liki 5. Matkaa kertyi pyörällä 290 kilometriä. En käynyt pidemmillä retkillä. Torstaina pyöräilin Vuosaaresta luonnosuojelualueen kautta Talosaareen, Länsisalmeen, Kuninkaanmäen ylös ja takaisin kotiin Tikkurilan ja jokivarsien kautta. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Kevät saapui. Kevät meni. Kesä saapui. Valkuvuokot alkoivat kuihtua, satakielten laulu kiihtyi, mustarastaat villiintyivät ja lokit paskovat autot läikikkäiksi. Kaikenlaista mielenkiintoista tapahtui. Roihuvuori-seuran johtoryhmä kokoontui tiistaina. Akuutti talouskriisi on hellittämässä, Hanami oli tulossa. Mielialat olivat jo ja taas positiiviset ja valoisat.  Sirkku aloitti kilpapyöräilykautensa. Kävimme yhdessä Sotungissa. Sinne on aina mukava pyöräillä. Maaseutua 10 km kotoa, kaunista, rauhallista, ei juurikaan autoja, paljon pyöräilijöitä.  Luokkakokous (yläasteen) Tampereella lauantaina. Siitä myöhemmin oma kirjoitukse...

Onko merkitystä sanooko pyöräilijä olevansa lenkillä vai retkellä? Onko käsitteillä lenkki ja retki eroa? Itse koen retkeileväni. En koe lenkkeileväni. Retkellä ei ole koskaan kiire, on aina aikaa pysähtyä ottamaan kuva kauniista maisemasta, yllättävistä näkymistä, linnuista ja muista eläimistä. On aikaa pysähtyä kahvilla tai jopa juoda tuoppi olutta Haltialassa. Retken päämäärä - jos retkellä sellainen on - on jokin paikka, ei koskaan tietty keskinopeus tai jokin intervalliharjoite. Retkellä voi polkea nopeastikin, aivan VO2-rajalle asti, mutta se ei ole koskaan tarkoitus. Nopeat pätkät ovat innostuksen ilmaisuja, eivät jonkin harjoitusohjelman määräämiä. Retkellä on aina mukana retkikassi. Retkikassissa, joka on luonnollisesti Ortliebin takalaukku, on mukana ainakin: varasisäkumi, työkalut, ensiapupakkaus, sadevaatteet, pumppu, lukemista tauoille ja kahvilaan, jotkin siistimmät housut ja paita kahvilaan ja yli 4-tunnin retkillä myös eväitä. Tänään retkeilin illalla kolmisen...

Asun Roihuvuoressa 9 kilometriä Helsinginn keskustasta itään. Työpaikkani on Otaniemessä, joka on yli 10 kilometriä keskustasta länteen. Konsulttina minun ei - onneksi - tarvitse joka päivä raahautua työpaikalle. Yleensä teen töitä asiakkaitteni luona tai jossakin keskustan etätyöpisteessäni (Rytmissä tai Kirjaklubilla). Pukumies pyörineen. 20 kilometriä on liian pitkä matka rauhallisesti ajettavaksi. Siksi pukeuden pyöräilyvaatteisiin (ajohousut ja -paita + kelin ja sään mukaiset päällyskerrokset). 8 kilometriä keskustaan sen sijaan pystyn hikoilematta pyöräilemään alle puoleen tuntiin. Siksi olenkin muutaman päivänä pyöräillyt asiakastapaamisiin puku päällä. Puvussa pyöräileminen on sujunut mainiosti. Mielestäni puvussa on kiva ja hauska pyöräillä: tulee rauhallinen ja juhlava olo. Aivan kuin mustavalkoisessa leffassa. Passolini tai jotain. EI sentään Kaurismäki. Muutamia edellytyksiä puvussa ajamisen onnistumiseen on. Polkupyörässä on hyvä olla ketjusuoja, jottei ho...

Roihuvuoren pyöräilevä työmatkabussi lähti tänään 8.5. keskiviikkona leikkipuisto Tuhkimosta Merihakaan. Ennen bussin lähtöä bussin ohjaaja keitti matkustajille, joista siis jokainen on myös kuski, kahvit. Kahvit maistuivat hyvin. Pannu tyhjeni alle vartissa. Ensi kerralla sitten isompi pannu käyttöön. Työmatkabussi lähdössä. Bussi virallinen ohjaaja Petteri N. oli estynyt, joten varaohjaaja johti bussin rauhallisesti polkien päätepysäkille. Matkaa kertyi noin 8 kilometriä ja aikaa kului 32 minuuttia, joista 2 minuuttia bussi seisoi Herttoniemen pysäkillä ja 4 liikennevaloissa. Osa matkustajista jatkoi matkaansa Kalasatamasta Alppilaan ja Kumpulaan. Loput jatkoivat töihinsä tai Hakaniemen torille kahville. Pullaa emme syöneet. Yhdessä on hurjan hauskaa pyöräillä. Kesäkuussa bussi voisi liikennöidä vaikka 2 kertaa viikossa. Suunnitelmissa on myös 550-bussin reittiä seuraileva pyöräilevä työmatkabussi Roihuvuoresta Otaniemeen.

Tänään 14.5. on vuosittainen pyörällä töihin päivä. Minullahan on pyörällä töihin päivä liki joka päivä läpi vuoden. Päätin kuitenkin juhlistaa vuosittaistaista työmatkapyöräilyn juhlaa. Pukeuduin pukuun ja poljin Hepon järjestämään aamupalakahvilaan Baanan päähän. Moni muukin oli polkenut paikalle. Pyörällä töihin kahvilan kautta Tarjolla oli kahvia ja sämpylöitä ja Pauligin mainoskahvipussukoita. Kahvia ja sämpylää Tarjolla oli kahvia ja sämpylöitä ja Pauligin mainoskahvipussukoita. Pyörätkin saivat osansa. Hepon aktiivit puheenjohtajansa johdolla korjasivat polkupyöriä. Outi Popin fillarikin on taas kunnossa.  Pyöräilin Kaivopuiston ympäri keskustaan kokoukseen. Sää oli uskomattoman kaunis. Harmillisesti usva ehti haihtua ennen kuin älysin yrittää sitä kuvata.  Harakkaa aamun auringossa. Hieno aamu. Puku päällä pyöräily sujui hyvin. Ei tullut kuuma eikä kylmä. 20 km aamupyöräily piristi. Elämä on ihanaa. Kävin vielä juom...

Kesäisenä maantaina aamulla paistaa aurinko ja iltapäivälllä sataa. Fillarini ja ajatukseni kulkevat rennosti ja yllättävästi säästä riippumatta. Koska minulla oli kokous Otaniemessä vasta klo 13, tein ensin töitä kotona pari tuntia. Sujuivat hyvin, sain jotain valmiiksikin. Töiden lopuksi latasin aivoihini pulmia ja lähdin pyöräilemäänkohti työpaikkaa. valkovuokkoja Haltialassa. Matkaa kertyi 31 km, aikaa kului 1h15min. Reittinä tavanomainen kesäreitti Haltialan, Pitkäkosken, Kaarelan, Perkkaan ja Laajalahden luonnonsuojelualueen kautta. Reitti on parantunut viime syksystä: nyt on koko matkalla vain kahden liikennevalot, jotka molemmat ovat ensimmäisen kilometrin matkalla. Sen jälkeen saan ajaa pysähtymättä kaunista jokivartta, peltojen laitoja, metsän läpi. Kauniisti kukkivat valkovuokot. Pulmat ratkesivat polkiessa. Kirjastin ratkaisut työpaikan sohvalla röhnöttäen. Työtuoliin en istu, jotta en saisi selkääni kipeäksi tai ottaisi itseäni turhan vakavasti. Kokouksessa täytim...

Lauantaina 11. toukokuuta kävin katsomassa Pia Lindyn uuden tanssiteoksen Oh! Ligthness demo-esityksen. Esitys on osa Lindyn jo kohta vuosikymmenen jatkunutta Kohta joku tanssii -projektia. Olen seurannut projektia ja Lindyn työtä yleisemminkin vuodesta 2007, jolloin sattumalta satuin Pietarissa naistanssikonferenssiin, jossa Lindy esiintyi. Lindyn liikekieli on kiehtova, hyvin omintakeinen. Omintakeista on myön hänen tapansa käyttää ääntää tajunnanvirtamaisesti osana esityksiään. Useimmitenhan tanssijat vaikenevat. Pidän yllättävistä, tavallaan mielettömistä puheosuuksitsta. Ne jotekenkin herättävät ajattelemaan tanssi uudella tavalla. Oh Ligthness! oli hieman erilainen kuin Lindyn aiemmat. Hänen mukaansa kyseessä oli keino purkaa jo harjoituksissa aika valmiiksi muotoutunutta teosta ja tuoda siihen mukaan enemmän improvisaatiota, joka on Lindyn vahvin osa-alue. Omien sanojensa mukaan. Kannattaa seurata Pia Lindyn työtä. Se on erinomaisen kiinnostavaa ja kiehtovaa.

Roihuvuoren pyöräilijäaktiivit Petteri Nisula, Jani Marjanen ja minä keksimme ja kehitimme sosiaalisen innovaation: pyöräilevän työmatkabussin. Pyöräily on ylivertainen tapa kulkea työmatkat. Ainoa huono puoli on, että toisin kuin julkisessa liikenteessä, matka tehdään yleensä yksin. Roihuvuoressa koetetaankin työmatkapyöräilyä yhdessä. Samalla kannustetaan uusia ihmisiä työmatkapyöräilijöiksi. Roihuvuoren pyöräilevä työmatkabussi on sovellus vanhasta sosiaalisesta innovaatiosta – pyöräilevästä koulubussista:  http://www.poljin.fi/ koulubussit     Lähdöt toukokuussa joka keskiviikko kello 8:15 Roihuvuoren väliaikaiselta kylätalolta (Asukaspuisto Tuhkimo, Tuhkimontie 10-12). Puoltatuntia aikaisemmin tarjolla pyörän katsastusta ja pyöräilyvinkkejä. Pyöräilevä työmatkabussin päätepysäkki on Merihaassa, Sörnäisten rantaitien ja Haapaniemenkadun risteyksessä, josta voi jatkaa yksin tai pienemmissä ryhmissä työpaikalleen. Ajamme leppoisaa 15-20 km/h vauhtia. Ensimmäinen...