Mane

Kirja 21/2019 On vuosi 1905 pienessä suomalaisessa teollisuuskaupungissa. Suurlakko on alkamassa, työväestö on rauhatonta, mutta myös porvarillisissa piireissä on suomalaisuusinnostus ja itsenäisyyden tavoittelu vallallaan. Kaupunkiin saapuu junalla sekä pankinjohtajan nuorempi tytär että punainen maisteri. Maisteri on junassa tavannut tyttären, joka esittelee hänet siskolleen. Rakkaus leimahtaa nopeammin kuin trostkilaisten riidat. Välittömästi. Rakkauden edellä on esteitä, sillä punaisen maisterin ja pankinjohtajan tyttären luokkaerot ovat valtavat. Tai ehkeivät sittenkään, koska maisteri onkin salaa sahanomistaja! Joskin hänellä on moderni johtamistapa ja hän on jakanut sahansa osakkeita työtekijöille. Vähän samaan tapaan kuin nykyään softafirmoissa! No, suurlakko alkaa. Kaikki liiketoiminta pysähtyy, junat eivät kulje. Radiota ei ole keksitty, joten pikkukaupungin lakkoilijat saavat lakkoilla ihan keskenään. Tietoa ei tule ulkopuolelta moneen päivää. Sitten Tampereelta saap...

Viikko 6/2019 meni vähän eri tavoin kuin aiemmat viikot tänä vuonna. Ensinnäkin oli aivan kaamea sää ja keli ihan joka päivä. En todellakaan halunnut lähteä ulos, en varsinkaan pyöräillä. Siksi liikunta jäi vähiin. Toiseksi töissä oli kolmena päivänä iltatilaisuus, joka esti melkein kaiken oman tekemisen iltaisin, osin siksi, että sain alkoholiakin. Kolmanneksi lukeminen jäi vähiin, koska ystävät olivat järjestäneet lauantaille keskustelutilaisuuden etuoikeuksista. Sekin vei aikaa. Sunnuntaina oli muuten vain krapula. Silti tämän verran. Yli 30 tuntia liikkumista, kulttuuritapahtumia, kirjoittamista ja lukemista. Töitä liikaa. Etuoikeus kuulemma on sitä, ettei tarvitse huolestua tai huolehtia tai murehtia tai pelätä jotakin asiaa. Minä en pelkää enkä murehdi mitään. Olen ilmeisen etuoikeutettu, mistä seuraa tavallaan (vaikkei nyt oikeasti kuitenkaan) vaatimus tai tarve tai velvollisuus tehdä jotain vähemmän etuoikeutettujen hyväksi, estää syrjintää ja pitää heikompien puolta...

Kirja 20/2019 Kustantajan mukaan : “ Piippuhyllyssä Katja Kettu ottaa novellin keinot haltuunsa kuin taian. Kuollut Mies kerää rannalta piippuja, nostaa kivikosta ja asettaa hyllylleen. Syntyy kokoelma, jonka tarinat kantautuvat maailman kaikista kolkista. “. Näin todellaki on. Mies kerää jossain Jäämeren rannalla piippuja, seuraa samalla sodanaikaista laivaliikennettä. Piiput kertovat tarinoitaan. Eräs piipuista on Rasputinin ja piipun on saanut Rasputinilta haltuunsa nainen, joka joutui Rasputinin pauloihin ja jonka ystävän Rasputin tappoi. Nainen tappoi Rasputinin ja takavarikoi piipun. Toisen piipun on tuonut muassaan Lappiin venäläinen lentäjänainen, jonka paikallinen mies rakkaudenpuuskassaan pelastaa. Ja vielä erään piipun on tuonut Lappiin musta nainen, jota paikalliset käyttävät aika raakalaismaisesti hyväkseen. Kirjan kieli on hämmästyttävää. Sanojen merkitykset ovat tavallisuudesta poikkeavia. Kieli kertoo käyttäjästään, vaihtelee kertojien välillä. Kertomukset, jo...

Kirja 19/2019 Lyhyt, mieleenpainuva kirja, joka kertoo maaseudun elämästä Lapissa toisen maailmansodan jälkeen. Kurjuus on syvää, kauna ja viha vahvaa, mutta rakkaus silti jaksaa pyrkiä pintaan. Kirjan juoni on aika simppeli. Nuoren perheen aviomies on kuollut sodassa. Hänen tilalleen maatilalle emännän seuraksi tulee sodan henkisesti vammauttama mies. Mies ja nuori tytär eivät tule toimeen. Mies ei pian tule toimeen kenenkään kanssa, koska sodan kauhut ja viinapullon kirot rikkovat perhettä, miehen terveys tuhoutuu, tytär joutuu pakenemaan hankeen. Syntyy toinen tytär, mies on pettynyt, juo entistä enemmän, riehuu, katoaa metsään. Lopulta vanhempi tytär pääsee 13-vuotiaana töihin läheiseen mielisairaalaan, pesee pyykkiä ja tyhjentää laskiämpäreitä. Mies sekoaa lopullisesti, istuu tuntikausia muurahaispesässä alasti, joutuu mielisairaalaan, parantuu ja tappaa itsensä. Jossain välissä syntyy poika, mutta sekään ei auta. Vanhempi tytär teiniraskautuu, ei pärjää äitiytensä kanssa...

Kirja 18/2019 Sattuipa sopivasti. Luin Jack Kerouacin kirjan Tristessa samaan aikaan kuin Matti Nykänen kuoli. Herroillahan oli molemmilla kaksi erityistä kykyä: päihteiden tolkuton käyttö ja kielellinen nerokkuus. Nykäsen mukaan elämä on ihmisen parasta aikaa. Olen varma, että Jack Kerouac, joka kirjoitti itsestään ja omasta meiningistään, ainakin kuvitellusta omasta elämästään, olisi arvostanut Nykäsen tapaa elää. Tristessa on meksikolainen nainen, kirjan pääosan esittäjän (Jackin itsensä kait) narkkariystävä Meksikossa. Kirjan pääosa koostuu humalaisesta sekoilusta, hyvin surullisesta mutta hauskana kerrotusta ylenpalttisesta päihteiden (alkoholi, morfiini, kannabis) käytöstä. Jack on kaikesta reteestä meiningistään ja huumeiden käytöstä huolimatta kaino, pystyy rohkaistumaan suutelemaan Tristessaa vasta kirjan puolivälissä. Kirjan kuvaus narkkarien elämästä on varmaankin hyvin autenttista. Elämä keriytyy aineiden hankkimisen ja käyttämisen ympärille. Aineita on sy...

Jossain vaiheessa tammikuuta keksin viimein tavoitteen vuodella 2019: käytän enemmän aikaa yhteensä lukemiseen, kirjoittamiseen ja liikkumiseen kuin työntekemiseen. Mittaan aikaa käyttäen LifeCycle-sovellusta, johon pitää itse syöttää luku- ja kirjoitusajat, mutta joka pitää kirjaa liikkumisestani pääosin automaattisesti Human-sovelluksen tietojen avulla. Työhön käytetty aika on sama kuin työpaikalla vietetty aika sovellusten mukaan (sijaintitiedon perusteella). Tammikuussa saavutin tavoitteeni. Työhön käytin aikaa 151 tuntia eli noin 20 työpäivän verran. Liikuin noin 80 tuntia ja luin ja kirjoitin yhteensä 90 tuntia. Koska 180 on enemmän kuin 151, saavutin tavoitteeni.