Tristessa / Jack Kerouac

Kirja 18/2019

Sattuipa sopivasti. Luin Jack Kerouacin kirjan Tristessa samaan aikaan kuin Matti Nykänen kuoli. Herroillahan oli molemmilla kaksi erityistä kykyä: päihteiden tolkuton käyttö ja kielellinen nerokkuus. Nykäsen mukaan elämä on ihmisen parasta aikaa. Olen varma, että Jack Kerouac, joka kirjoitti itsestään ja omasta meiningistään, ainakin kuvitellusta omasta elämästään, olisi arvostanut Nykäsen tapaa elää.

Tristessa on meksikolainen nainen, kirjan pääosan esittäjän (Jackin itsensä kait) narkkariystävä Meksikossa. Kirjan pääosa koostuu humalaisesta sekoilusta, hyvin surullisesta mutta hauskana kerrotusta ylenpalttisesta päihteiden (alkoholi, morfiini, kannabis) käytöstä. Jack on kaikesta reteestä meiningistään ja huumeiden käytöstä huolimatta kaino, pystyy rohkaistumaan suutelemaan Tristessaa vasta kirjan puolivälissä.

Kirjan kuvaus narkkarien elämästä on varmaankin hyvin autenttista. Elämä keriytyy aineiden hankkimisen ja käyttämisen ympärille. Aineita on syytä käyttää oikeassa järjestyksessä ja kaikesta sekoilusta huolimatta tolkullisissa määrin. Kirjan vaikuttavimmassa kohtauksessa Tristessa nappailee väärässä tahdissa unilääkkeitä, mistä seuraa ylenmääräistä sekoilua ja väkivaltaisuutta, mikä ei kuitenkaan sammuta Jackin tunteita Tristessaa kohtaan.

Kirja kieli on varmasti ollut aikanaan erityistä, samoin kuvaus huumeiden käyttäjien elämästä. Kirja on varmasti ollut tabuja rikkova ja siksi kirjoittamisen ja julkaisemisen arvoinen. Nykypäivän lukijasta kirja vaikuttaa vanhanaikaiselta: tabua ei enää voi rikkoa. Kirja on myös asenteeltaan vanhanaikainen: meksikolaisia kuvataan lapsenomaisina, eksoottisina toisina, hyvin tuttuun orientalistiseen tapaan. Meksikolaiset eivät oikein, sukupuolesta riippumatta, ole oikeita täysvaltaisia ihmisiä.

Lisäksi mieleen tulee, että 1920-luvun Berliinissä meininki oli vähintäänkin yhtä sankkaa ja rajua, mutta sen aikaisissa kirjoissa ei ollut kyse tabujen rikkoimisesta, ei itsetarkoituksellisesta boheemisuudessa rypemisestä. 1920-luvun Berliinin ja 1950- ja 1960-luvuilla Kerouackin ja kumppaneiden ja myöhemmin myös Bukowskin teosten kontrasti on kiehtova. Jotta voi olla raju ja rikkoa tabuja, ympäröivän kulttuurin yhtenäisyys ja konservatiivisuus ovat olennaisen tärkeitä.

Kiinnostava, mutta lopulta erittäin vanhentunut pieni kirja.

Ja yksi erittäin osuva sivu:

#manelukee #manelukee2019 #reading #novel #hobby #mylife #books