Mane

 Helsinki joutui 12.1.2021 poikkeuksellisen voimakkan lumimyrskyn kouriin. Lunta satoi 30-40 senttimetriä vuorokaudessa, tuuli puhalsi 14m/s, pakkasta oli jokunen aste.  Pakkohan se oli illalla lähteä kokeilemaan talvipyöräilyä. Kotimme vierestä kulkee nykyisin erityisen talvikunnossapidon piirissä oleva pyöräilyreitti. Sen pitäisi olla aina hyvässä pyöräilykunossa eli keli reitillä kesäinen.  Näin olikin. Pyöräreitti oli hyvässä kunnossa, möykytön, lunta noin 5 senttiä, kevyttä pakkaslunta, pyöräily oli helppoa ja nautinnollista. Muut pyörätiet oli myös päivän aikana aurattu, joten niilläkin pystyi jotenkuten pyöräilemään.  Matkan varrella näin Eino Ruutsalon veistoksen Viestejä tuntemattomille.  Viestejä

 Pieni polkaisu läntiseen Helsinkiin. Kävin katsomassa Lauttasaaren karhu, joka seisoskeli lumen keskellä Isokaari 11:n pihalla. Pieni, suloinen karhu, paljon pienempi ja ujompi kuin serkkunsa Karhupuistossa.  Polkaisu oli osa yritystäni pyöräillä kaikilla Helsingin osa-alueilla mahdollisimman lyhyessä kalenteriajassa. Tämän polkaisun jälkeen minulla on enää vähän yli 10 aluetta luoteisessa Helsingissä vierailematta.  Lauttasaaren vie meiltä Roihuvuoresta harjasuolattu pyörätie. Pääsin siis likimain kesäisessä kelissä aina Lauttasaaren sillan länsipäähän asti. Siitä käänsin etelään, kävin kiertelemässä Vattuniemessä, siellä oli hiljaista ja pimeää. Koivusaaren, Kuusisaaren ja Lehtisaaren kautta jatkoin aina Pajamäkeen asti ja sieltä takaisin kotiin Niemenmäen (ikinä en ole siellä polkenut läpi koko alueen) ja Ruskeasuon kautta.  Oli pimeää, satoi lunta. 

 Idässä on tilaa. Helsinki sai taannoin Sipoolta ison alueen. Siellä on useampia osa-alueita, muun muassa Talosaari, Karhusaari, Ultuna, Östersundom ja aivan perimmäisenä, kaukana kaikesta, metsän keskellä, Porvoon moottiritien pohjoispuolla vielä Puroniitty.  Kävin taas kerran tutustumassa kaikkiin näihin itäisiin alueisiin. Matkaa kertyi yli 40 kilometriä, matkan varrella näin vain muutamia ihmisiä, mutta lukemattomia autoja. Monet eivät tohdi lumisella maaseudulla kävelllä tai pyöräillä.  Näin talvella näillä itäisillä alueilla ei ole kovin paljon näkemistä. Kesällä alueilla on paljon kiinnostavaa metsää ja kauniita rantoja. Nyt kaikki oli lumisateen harmaaksi värjäämää.  Patsas on hieno.  Karhusaari Puroniitty LXD

 Kävin katsomassa Antti Immosen Kuppi kummaa -veistosta Vuosaaren metroaseman lähellä. Lue lisää veistossivuiltani . Samalla pyöräilin kaikilla Vuosaaren osa-aluieilla, jotka toki ovat minulle hyvinkin tuttuja alueina, mutta alueiden rajat ovat minulla tähän asti olleet tuntemattomia. Niitähän ei mitenkään näe maastossa eivätkä ne kovinkaan usein kulje siellä, missä olettaisi. Usein toki kulkevat suuria liikenneväyliä pitkin, mutta eivät aina.  Kuppi kummaa Uutelan maatila Kävin lisäksi Laajasalossa Jollaksessa, Hevossalmessa, Santahaminan kieltomerkin luona, Kruunuvuorenrannassa ja Tulliniemessä. Nyt minulla onkin jo 109 osa-aluetta kokoelmassani. Alueitahan on 148. Olen pyöräillyt tänä vuonna 207 kilometriä 6 päivän aikana, mistä on kyllä kiittäminen lumista säätä. Vesisateessa olisi jäänyt pyöräilemättä.  Muutoin en mitään erityisesti mainitsemisen arvoista tänään loppiaisena tehnytkään. Onhan loppiainen pyhä ja silloin ei ole ihan pakko tehdä just mitään. 

 Ruotsalaisessa työehtosopimuksessa on sovittu kaikki aatot puolikkaiksi työpäiviksi. Huomenna on loppiainen, tänään on aatto. Tein aamulla 3 tuntia töitä ja lähdin nauttimaan pyöräilystä ihanaan talviseen Helsinkiin.  Olen ryhtynyt keräilemään katujen lisäksi Helsingin osa-alueita ja patsaita/veistoksia . Yritän yhdistää kaikki kolme harrastustani samoihin pyöräretkiin. Tänään reittini muodostui siten, että halusin vierailla mahdollisimman monella osa-alueella (joilla en ole vielä tänä vuonna vieraillut), tutustua Haastemiehentiehen Torpparinmäessä. Siellä on vain yksi veistos, joten kävin katsomassa Vesa-Pekka Rannikon veistosta Aaumu .  Reittini Haastemiehentie on yksi Torpparinmäen pääkaduista. Sitä pitkin pääsee sekä ostarille että syvemmälle kaupunginosaan. Katu on lyhyt mutta leveä. Sen varrella ei ole oikeastaan mitään mieltä sykähdyttävää. Kadun lopusta löytyy alikulku, jota pitkin pääsee Tuusulan moottoritien ali Tuomarilan kartanon pelloille.  Aamu-veist...

 Voiko kaupunkeja ymmärtää jonkin yleisen kieliopin tai kielen avulla? Yhteistä kieltä ja tapaa puhua kaupungeista ovat hahmotelleet ainakin Jane Jacobs erittäin kuuluisassa ja vaikutusvaltaisessa, likimain kaupunkisuunnittelun raamatuksi muodostuneessa, kirjassaan The Death and Life of Great American Cities. Siinä Jacobs korosti ihmisen mittakaavaa, kivijalan vaihtelua ja kävelijän näkökulmasta suunnittelemista. Jacobsin jälkeen kaupunkien kielioppia kehitti Christopher Alexander kirjassaan A Pattern Language, joka luetteli kaupunkien tyypillisiä hahmoja ja rakennuspalikoita.  ´ Mikoleit ja Pürckhauer (M&P) jatkavat Jabosin ja Alexanderin jalanjäljissä. M&P tutkivat kirjassaan Sohoa, pientä mutta tiiviisti asutettua ja nykyisin (ainakin ennen koronaa) kaupunginosaa,  New Yorkin kaupungissa, Manhattanin eteläosassa.  Soho on kirjan mukaan muuttunut historiansa aika monta kertaa. Rakennukset on alunperin rakennettu keskiluokan asunnoiksi ja heitä palvelevien p...

 Ammattipyöräilijät ja heitä matkivat tuppaavat pesemään fillarinsa jokaisen lenkin jälkeen. Mielestäni se on kaupunkipyöräilyssä varsin ylenmääräisen ahkeraa. Itse pesen fillarin muistaessani. Yleensä muistan pestä, kun voimansiirto alkaa tahmaantua ja polkeminen käy tavallistakin raskaammaksi. Kuukausittain kuitenkin.  Pyörän pesemiseen olen kehittänyt helpon ja vaivattoman rutiinin. Ensin poistan paakkuuntuneen ravan rissoista, sitten suihkutan biohajoavaa Mud Off -puhdistusainetta ketjuihin, rattaisiin, vaihtajiin ja jarruhin ja vanteisiin. Tämän teen kotipihalla. Sen jälkeen pyöräilen läheiseen itsepalveluautopesulaan, jossa ensin suihkutan fillarini yltäpäältä vaahdolla, minkä jälkeen huuhtelen sen varovasti painevedellä. Puhdasta tulee. Koko lysti maksaa 2,5 euroa.  Kävin katsomassa veikeää patsasta. Lue lisää patsassivultani . 

 Ensilumi satoi eilen. Edellisen kerran näin paljon kaunista valkoista lunta on ollut Helsingissä helmikuussa 2019. Siksi lähdin pyöräilemään, onhan kauniista maisemasta, kurattomista reiteistä ja raittiista ilmasta nauttiminen aivan liian hienoa väliin jätettäväksi.  Pyöräilin ensin Kalasatamaan nähdäkseni miten hyvin kaupungin harjasuolaustalvikunnossapito toimii. Hyvin toimii, Kulosaaren sillalla oli kesäkeli. Muutenkin erityisen tarvikunnossapidon reitit olivat moitteettomat. Muissakaan reiteissä ei juuri ollut valittamista, koska suurin osa kaduista oli ehditty aurata. Pyöräteillä lumi oli 5 pakkasasteen lämpötilassa pakkautunut kovaksi, mikä teki pyöräilystä nautinnon.  Tässä joitakin kuvia.  Toukolanpuiston pulkkamäki Torkkelinmäellä Kallion kirkko Timo Heimon Veteen piirretty viiva Kalasatamassa Kulosaaren uusi pyöräkatu Meri on sula Kipparlahti Herttoniemen baana Kotipiha Reittini Kotipihalla Latokartanossa

 Jarkko Tontti on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan perheestä, lasten ja vanhempien suhteista, sisarusten kilvoittelusta keskenään - ja kirjan otsikon mukaan myös perinnöstä.  Kirjassa vähän yli nelikymppisen Anna-Leena (plastiikkakirurgi) ja Henrik joutuvat käymään läpi omaa elämäänsä ja keskinäisiä ristiriitojaan äitinsä kuoleman jälkeen. Äiti jättää jälkeensä asunnon Tapiolassa ja nipun sinisiä vihkoja, joihin hän on elämänsä aikana kirjoittanut päiväkirjaa. Anna-Leena on ollut jo aiemmin tietoinen vihkoista ja niiden sisällöstä, Henrikille ne tulevat yllätyksenä.  Vihkojen kertomusten, lyhyiden ytimekkäiden päiväkirjamerkintöjen, kautta Henrik löytää ja ymmärtää aivan uusia puolia äidistään ja isästään ja omasta lapsuudestaan. Tämä sekä kauhistuttaa että osin jopa katkeroittaa Henrikiä. Hän luulee Anna-Leenan ja äitinsä salailleen asioita. Anna-Leena on kauhuissaan, kun Henrik saa päiväkirjat käsiinsä. Niissä on näet muutamia erittäin suuria paljastuksia äidin ja i...

 Maarit Verrosen vuonna 2010 ilmestynyt romaani Kirkkaan selkeää vaikuttaa olleen 10 vuotta aikaansa edellä. Kirjan näet kertoo tulevaisuudesta, jossa ilmastonmuutos on edennyt hyvin pitkälle, pandemiat on sulkenut Euroopan rajat ja jossa ihmisiä pisteytetään eri kriteerein kuin Kiinan länsiosissa konsanaan. Kirjan kuvaus pandemiasta ja sen vaikutuksista ihmisten välisiin suhteisiin on yllättävän osuva. Afrikassa on liikkeellä tauti, jonka tarttuvuus ja oireet eivät ole aivan selvillä ja jota ei oikein voida testata. Siksi Eurooppa on sulkenut rajansa. Pakolaiset kuitenkin pyrkivät henkensäkin uhalla pois Afrikasta. Kirjan päähenkilö pestautuu pakolaisten jäljittäjäksi Portugaliin. Tehtävänä on saada kiinni pakolaisia elävänä tai kuolleena. Pakolaiset tunnistaa siitä, että heidän sirunsa on epäkunnossa, he ovat niin sanotusti mustia. Muille ihmisillä on kunkin omaa sosiaalista statusta ja vapauden määrää kuvaava siru valkoisesta sinisen kautta punaiseen.  Pakolaisten ruumiita ...

 Talvinen lauantai. Säätiedotus lupasi voimistuvaa lumisadetta iltaa kohden, joten lähdin ajoissa alkuiltapäivästä polkemaan kohti Meilahden Haartmaninkatua. Turkulaisten lääkäreiden muistoksi nimetty katu kulkee Helsingin yliopistollisen keskussairaalan ja Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan rakennusten välistä. Katu on hyvin tärkeä myös läpiajokatuna Töölöstä kohti Munkkiniemeä.  Poljin paluumatkalla Hietaniemen ympäri, vihdoin avautuneen Länsiväylän alittavan pyörätien kautta Ruoholahteen ja Jätkäsaareen. Kävin myös katsomassa maisemia Kaivopuistossa, Sompaaressa ja Isoisänsillalla.  Sillan kupeessa kaveri möi kaakaota. Ostin.  Kiva polkaisu.  Reittini