Perintö / Jarkko Tontti

 Jarkko Tontti on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan perheestä, lasten ja vanhempien suhteista, sisarusten kilvoittelusta keskenään - ja kirjan otsikon mukaan myös perinnöstä. 

Kirjassa vähän yli nelikymppisen Anna-Leena (plastiikkakirurgi) ja Henrik joutuvat käymään läpi omaa elämäänsä ja keskinäisiä ristiriitojaan äitinsä kuoleman jälkeen. Äiti jättää jälkeensä asunnon Tapiolassa ja nipun sinisiä vihkoja, joihin hän on elämänsä aikana kirjoittanut päiväkirjaa. Anna-Leena on ollut jo aiemmin tietoinen vihkoista ja niiden sisällöstä, Henrikille ne tulevat yllätyksenä. 

Vihkojen kertomusten, lyhyiden ytimekkäiden päiväkirjamerkintöjen, kautta Henrik löytää ja ymmärtää aivan uusia puolia äidistään ja isästään ja omasta lapsuudestaan. Tämä sekä kauhistuttaa että osin jopa katkeroittaa Henrikiä. Hän luulee Anna-Leenan ja äitinsä salailleen asioita. Anna-Leena on kauhuissaan, kun Henrik saa päiväkirjat käsiinsä. Niissä on näet muutamia erittäin suuria paljastuksia äidin ja isän suhteista. Isä oli väkivaltainen alkoholisti, joka kuoli melko nuorena - mikä sittemmin mahdollisti Henrikille joidenkin vuosien filosofi- ja väitöskirjantekoelämää. 

Kirja kuvaa hienosti lasten ja vanhempien suhteita, kaikissa ihmissuhteissa vallitsevia valta-asetelmia, muistin ja muistikuvien häilyvyyttä, ja elämänkaarta yleisemminkin. Tapahtumat sijoittuvat pääosin 1970- ja 2010-luvuille pääkaupunkiseudulle ja akateemiseen elämään. Siksi ne tuntuvat tutuilta, varsinkin Henrikin henkilöhistoriassa filosofian opiskelija ja kirkassilmäisenä idealistina koskettaa. 

Kirjassa on myös juoneen punottunua trilleri, jännistyskertomus, jota en toki paljasta. 

Tontti kirjoittaa sujuvasti, hahmot ovat uskottavia, näkökulmatekniikka virheetöntä. Suosittelen kirjaa lämpimästi.