Tapiolan varjoissa - Robert Ramberg

 Robert Ramberg julkaisi vuosi sitten pandemia-aikana kirjoitamansa muistelmakokoelman Tapiolan Valoissa. Siinä hän kertoi parinkymmenen lyhyen novellin verran lapsuudestaan Tapiolassa 1950-luvulta 1970-luvulle. Kirjan kieli ja Rambergin tapa muistaa ja kuvailla nuoren pojan elämää teki minuun suuren vaikutuksen. 

Nyt Ramberg on julkaissut toisen muistelmateoksensa. Sen nimi on Tapiolan varjoissa, ja siinä hän muistelee elämäänsä noin ylioppilaskirjoituksista tähän päivään, eläkkeelle jo jääneen pitkäaikaisen yliopistotyöntekijän viisaudella ja empaattisella huumorilla. 

Rambergin muistin on joka harvinaisen tarkka tai sitten hän pistelee omiaan. Kukaan muuhan ei oikein voi Rambergin kirjoittamaa ja kertomaan vahvistaa - ehkäpä hänen vaimoaan lukuunottamatta. Asialla ei ole kovin suurta merkitystä, koska Rambergin luoma omakuva on uskottava ja hänelle sattuvat tapahtumat ja elämänkäänteet varmasti monen meistä - ja Rambergin ikäisistä erityisesti - todeksi tuntemia. 

Teoksessa tulee hyvin esiin elämän sattumanvaraisuus. Ramberg päätyy kesätöihin kirjavarastoon, jossa hän loukkaa niskansa, minkä seurauksena osittain hän päätyy töihin yliopistolle, mikä sittemmin muodostuu hänen elämäntyökseen. Vastaavasti hieman samaan tapaan Ramberg tapaa vaimonsa, bileissä hermostuneena liikaa juoden ja sympatiaa osakseen saaden. Seurustelun aikana sattuu vahinko, ja Ramberg on isä. Isyys ja perheellisyys ovat keskeisesti mukana Rambergin elämässä, tavallaan luomassa syytä jäädä töihin yliopistoon. 

Ramberg kuvaa kauniisti elämänsä suurta intohimoa eli musiikkia. Hän on aina ostamassa ja kuuntelemassa levyä, myymässä niitä sitten vanhempana pois sitä mukaan kuin jonkin levyn kuuntelukerrat harvenevat. On hienoa lukea musiikin - ja yleensä kulttuurin - tärkeydestä Rambergin elämässä. 

Kirja on hieno tutkimusmatka menneeseen. Meistä itse kukin oppii paljon lukemalla Rambergin muisteluita elämästään. Ne kun sattuvat olemaan meidän itse kunkin elämästä.