Stockmann ja minä, osa 1

“Iso”, vastaan tomerasti Stockmannin parturille, kun hän kysyy nimeäni. Olen muutaman vuoden ikäinen, äitini vienyt minut taas kerran tukanleikkuuseen. Olen ylpeä isoveli, tukkani on paksu ja punainen, se leikataan lyhyeksi ja sitä hieman ohennetaan. Tämän tarinan äitini kertoi minulle usein riemukkaasti nauraen. 

Stockmannin parturi oli tavaratalon yläkerrassa. Muistan pitkänomaisen huoneen, olen muistavinani jonkin kahvilan parturin lähellä. Aivan kuin olisin saanut kahvilasta jotain palkkioksi, mutta en voi olla varma. 

Tampereen Stockmann oli 1970-luvulla Hämeenkadun ja Kuninkaankadun kulmassa. Maanalaisen käytävän kautta pääsi tavaratalon toiseen osaan Kauppakadun toisella puolen. Stockmannilla oli aina hieno käydä, siellä oli paremman väen tunnelma, jotain eksoottistakin, joskus Kanada-päivillä jopa vaahterasiirappia, josta pidin yli kaiken kunnes allergisoiduin sille. 

Stockmannin vaateosastolla oli joskus 1980-luvun puolivälissä pieni puoti, joka möi rokahtavia vaatteita. Olin ihastunut siellä roikkuvaan ruskeaa nahkatakkiin, jossa oli hapsuja. Kävin katsomassa sitä tuon tuostakin, mutta en osannut päättää kiusaisivatko kaverini minua moisessa takissa. Takki oli myös kallis, siihen olisi mennyt suuri osa rahoistani, joten jätin sen ostamatta. Vieläkin mietin toisinaan mitä olisi tapahtunut, jos olisin takin ostanut. Olisiko elämäni muuttunut? Olisinko sama ihminen. Takki oli taianomainen. 

Myöhemmin Stockmann rakensi uuden taravatalon Rautatieaseman lähelle, kosken toiselle puolen. Siellä kävin harvemmin, se oli sekä kaukana että jotenkin taiaton, kirkas, avara. Toki ruokaosastolla oli kaikenlaista erikoista ostettavaa, mutta teininä keskityin ruuassa enemmän määrään kuin laatuun tai vaihteluun. Oli vaan niin kova nälkä koko ajan. 

Muutin Helsinkiin 1989, pääsin käymään Stockmannilla, joka oli loistelias, koko korttelin tavarataivan. Kävelymatkani yliopistolle kulki usean vuoden ajan Stockmannin läpi, ostin sieltä vaatteeni ja viherkasvini, ja Stockmannin kuvasto ilmestyminen oli aina kuukauden kohokohta. Vaan siitä lisää myöhemmin.