Mane

  Poikkeama / Hervé le Tellier  Kirjan asetelma vaatii lukijan uskomaan mahdottomia: lentokone joutuu ukkosmyrskyyn matkallaan Pariisista New Yorkiin, mutta laskeutuu sitten kuitenkin - ei New Yorkiin vaan USA:n ilmavoimien tukikohtaan, jonne viranomaiset sen pakottavat. Käy näet ilmi, että sama lentokone samalla lentonumerolla ja saman miehistön ohjaamana (ja samoin matkustajin) laskeutui jo 3 kuukautta aikaisemmin. Nyt sitten USA:n maaperällä on lentokoneellinen ihmisiä, jotka ovat jo muualla. On siis koko joukko kaksoisolentoja. Tämmöinen peli ei vetele, joten armeijan avuksi kutsutaan kaksi matematiikan professoria, jotka ovat jo 20-kymppisinä opiskelijoina laatineet ohjeet tämänkaltaisten tilanteiden hoitamiseen.  Kirja pyrkii ottamaan kaiken irti kaksoisolennoista, aikamatkustuksesta. Se onnistuukin aika pitkälle, mutta jossain vaiheessa uskottavuus rapisee, ei vähiten pääosissa hääräilevien pahvihahmomaisten professorien vuoksi. Muiden pääosanhenkilöiden kaksinaisu...

Westö kertoo kirjansa epilogissa halunneensa jo kauan kirjióittaa romaanin sota-ajasta. Hän myös huomauttaa, että kirja on kuvitelmaa vaikka tapahtuukin todellisessa kaupungissa ja vaikka kirjassa on todellisia tapahtumia, se ei kuitenkaan ole autofiktiota.  Kirjan päähenkilöt ovat Molly, kolmekymppinen näyttelijätät, ja hänen rakastettunsa Henry, nelikymppinen HBL:n toimittaja. Kirjan alussa Molly on junassa matkalla Ruotsiin teatteriseurueen kanssa. Heidän tehtävänään on kerätä myötätuntoa ja tukea Suomen sotaponnisteluille talvisodassa, on marraskuus 1939. Henry työskentelee sotakirjeenvaihtajana rintamalla, ei ota osaa taisteluihin, mutta kokee sodan kauhut. Kirja kertoo tapahtumista vuoron perään kummankin näkökulmasta.  Kirja seuraa todellista historiaa pitkälle jatkosotaan asti. Sota on koko ajan läsnä, mutta sen lisäksi kirja kertoo aikansa teatteri- ja elokuvatuotannoista, kaupungin iloista ja suruista, päähenkilöittensä rakkaustarinaa. Välillä elämä on kuin sotaa ei ...

  Palm Beach Finland & Hirvikaava / Antti Tuomainen Tässäpä kerrassaan vekkuli, riemastuttava, nokkela, harmiton ja koukuttava kirjapari. Antti Tuomainen on löytänyt erinomaisen kaavan: ensin hän keksii jonkin erikoisen liikeyrityksen (rantalomakohde Suomessa, lasten leikkipuisto Vantaalla), sitten hän panee sitä johtamaan jokseenkin kyvyttömän hahmon (taivaanrannamaalarimainen jobbari, vakuutusmatemaatikko), liiketoiminnan ongelmin (asiakkaita ei ole tai he katoavat epäkelvon johtamisen vuoksi) ja lopuksi hommaan sotkeentuu innokkaita, mutta hyvin epäpäteviä rikollisia. Tuloksena on ihana sotku. Liikemiehet yrittävät parhaansa, paikalle eksyvä tai lähetetty poliisi munaa ja rakastuu vaikkei saisi, rikollisten uhreiksi joutuvat liikemiehet onnistuvat keplottelemaan itsensä rikollisten kynsistä itsekin ymmärtämättä miksi.  Kaiken tämän joltisenkin täyspäiväisen sekoilun lomassa Tuomainen onnistuu kommentoimaan yhteiskuntaamme, mutta kommentointi on rivien välissä, ei teksti...

Jos odottaa aina sitä samaa ja saa sen, ei ylläty. Jos taas ei saa odottamaansa, yllättyy ja ilahtuu. Näin kävi minulle Espoon teatterissa Pipsa Longan kirjoittamaa ja Wauhaus-kollektiivin sovittamaa esitystä katsellessani. Odotin - osin koska olin juuri lukenut Kjell Westön teatterinmaailmasta(kin) kertovat teoksen Molly & Henry - ihmisiä näyttämöllä, puhetta, dialogia, ilmeitä, juontakin. Mitään niistä en saanut vaan jotain enemmän.  Lavalla oli aluksi tyhjää, uima-allas, kolmen videoprojektorin heijastama vaaleansininen valo. Esitys alkoi livemusiikilla. Avantin kolmikko esitti Saariaho teosta Cloud trio. Samaan aikaa järjestyshenkilöiltä vaikuttavat ihmiset rakensivat lavalla rantalomakohdetta: hiekkaa, aurinkotuoli- ja varjo. Videolla näimme lokin, rantalomakohteen huoneita, vettä, aaltoja. Lokki vaikutti jo tässä vaiheessa keskeiseltä hahmolta, ihmiset eivät niinkään, emme nähneet ihmisten kasvoja, he eivät sanoneet mitään.  Teoksen neljä osaa alkoivat kukin musiikil...