Long Island / Colm Tóibín

Tóibínin suurenmoinen romaani Brooklyn on vihdoin saanut arvoisensa jatko-osan. Brooklyn-romaanissa Ellis muutti 50-luvun lopulla New Yorkiin, eli siellä nuoren siirtolaisen elämää, kävin kirkossa ja tansseissa kunnes yhtäkkiä perhetragedia pakotti hänet matkustamaan takaisin Irlantiin. Ennen matkaansa hän ja Tony avioituvat, mikä ei estä kiihkeää romansia kotipuolessa Jimin kanssa. Kirjan lopussa Ellis valitsee Tonin ja palaa yllättäen (ainakin Jimin yllättäen) New Yorkiin. 

On kulunut toistakymmentä vuotta. Ellis elää italialaisen miehensä ja tämän suvun kanssa rauhallista perhe-elämää Long Islandilla, työskentelee osa-aikaisesti kirjanpitäjänä. Kunnes eräänä päivä käy ilmi, että Toni on putkimieshommiensa ohessa pannut naapurinmuijan paksuksi. Muijan mies ei tästä ole iloinen vaan uhkaa toimittaa äpärän Ellisin hoiviin. 

Ellis on raivosta suunniltaan ja päättää matkustaa takaisin Irlantiin joksikin aikaa. Hän matkustaa yksin, jättää Tonin ja Tonin äidin hoitamaan äpärää. Ellisin lapset seuraavat häntä kesälomalle Irlantiin. 

Irlannissa kaikki on ennallaan. Jim ei ole mennyt naimisiin vaan poikamiehenä pyörittää isältään perimäänsä pubia. Ellisin lapsuudenkaveri Nancy on perinyt ennen aikojaan kuolleelta mieheltään grillin. Heillä on salainen suhde ja he haaveilevat yhteisestä tulevaisuudesta kunhan Nancyn lapset aikuistuvat etc.

Ja sitten saapuu Ellis. En kerro mitä tapahtuu, koska kirja kannattaa todellakin juonensakin puolesta lukea. Erityisesti kirja kannattaa lukea Tóibínin taidokkaan henkilökuvauksen vuoksi. Hän osaa herättää henkilöt henkiin, tuoda heidät ja heidän ajatuksensa huolensa intohimonsa epäilyksensä rakkautensa lähelle lukijaa. Ja samalla Tóibín kertoo Irlannin historiasta, sen muutoksesta 1950-luvulta 1970-luvulle, ja siitä miten ikiaikaiset uskonnosta peräisin olevat tavat rajoittavat ihmisten elämää. Monesti kirjaa lukiessa miettii, että nykyään ja Suomessa tuollaista ei voisi tapahtua, ihmiset voisivat jutella, ei tarvitsisi pelätä koko kylän mielipidettä, vaan niin ei ollut tuolloin Irlannissa. 

Poikkeuksellisen hieno tarina, taiten kerrottu. Kieli on kaunista, joten tämä kirja kannattaa lukea ehdottomasti englanniksi, ei suomeksi.