Turistin dilemma

 Minne turisti menee, kun hän saapuu uuteen kaupunkiin? Meneekö turisti rikkaiden alueelle, omakotitalojen viidakkoon, korkeiden aitojen takana piileskeleviä taloja katsomaan? Käveleekö turisti mieluusti kehäteiden varsia kauppakeskuksiin? No, joskus, Dubaissa kuulemma, mutta siellä ei ole vaihtoehtoja.

Ei, niin turisti ei mene rikkaiden alueille, autojen puristuksiin. Turisti hakeutuu ihmisten luo, koska turisti on ihminen ja ihmiset pitävät ihmisistä. Ihmiset pitävät ihimisistä niin paljon, että he pakkaantuvat vanhojen kaupunkien köyhimmille alueille, tönivät toisiaan, riskeeraavat jopa taskuvarkauden.

Vaikka rikkailla alueilla on pyykinkuvuirit, ne eivät turisteja houkuttele. Vaan kun paikallisella ihmisellä on ahdas asunto ja hänen on kätevintä kuivat pyykit asuntonsa ulkopuolella katutilassa, se kiehtoo turistia. Pieni sotku, roskat nurkissa ja koiranpaska kadulla eivät turistia haittaa, eivät edes oudot tuoksut, ne kuuluvat eksottiikaan, eli ovat erilaisia kuin kotona. Mutta vain, jos paikalla on paljon muita ihmisiä. 

Turisti hakeutuu kapeille kujille, joilla autoja on vähän tai ei lainkaan. Turisti ei pidä liikenteestä, hän mieluummin liikkuu ihmisten keskuudessa kuin väistelee autoja ja moottoripyöriä. Jostain syystä omassa maassaan pinttynyt autoilija ja kävelykatujen vastustaja ei voi vastustaa vanhojen kaupunkinen kävelyalueita - ja siksi niitä onkin kaikissa kaupungeissa (jopa Napolissa vaan ei Helsingissä). 

Ja kun turisti tekee näin, toinenkin tekee. Ja sitten kolmas, ja kohta on liikaa turisteja. Kun heille paikalliset keksivät vuokrata asuntonsa, niin yhtäkkiä aiemmin köyhien alueelle ei ole sen enempää köyhiä kuin rikkaita, on vain turisteja. Sillon turisti ihmettelee: mihin katosi aitous, joka täällä oli aiemmin? Mistä sen löydän? Pitääkö sittenkin mennä rikkaiden alueelle.