Algeciras

Kävin kävelyllä ostamassa laivalipun Marokkoon ja selvittelemässä mistä saisin lipun huomenna aamulla Gibraltarille vievään 120-bussin. Bussin näin sekä liikkeessä että asemalla parkissa, mutta lippumyymälää en. Bussiasemalla on pari myyntiluukkua, mutta ne myyvät muiden bussifirmojen lippuja. Kaupungin tai alueen bussifirma, joka operoi linjaa 120 on toki tuonut asemalle lippuautomaatin, jolla saa ladata kausikortteja. No, ehkä se selviää huomenna mistä lipun saa. 

Tänään aamulla satoija  minulla oli työhaastattelu. En siksi ehtinyt vierailemaan Gibraltarilla tänään. Matkoihin menee tunti suuntaansa, joten kolmen jälkeen ei kannata enää lähteä. Työhaastattelu oli mukava ja uskoakseni pääsin seuraavalle kierrokselle. Lupasin, että voisin aloittaa 4. toukokuuta. Palaan Suomeen oletettavasti noin 20. huhtikuuta. Tietenkin mieluiten aloittaisin työt vasta syyskuussa, jotta ehtisin matkustelemaan kesälläkin. Saapa nähdä miten käy. 

Kaupunkina Algeciras on kuten mikä tahansa pieni espanjalainen kaupunki. On tori ja sen reunalla kirkko. Torin ympäristössä on kävelykatuja, joilla paljon kauppoja ja kahviloita. Lisäksi kaupungissa on siellä täällä muinaismuistoja, joiden perusteella täällä tajuaa olleen asutusta jo Rooman aikana ja myös kaupungin vaihtaneen omistajaa monesti. Entisen arabien kylpylän ympärille on perustettu hieno kasvitieteellinen puisto palmukokoelmineen ja suurine plataaneineen ja eukalyptuksineen. 

Paluumatkalla satuin hotellini vieressä olevan Akaasiapuistoon. Siellä minulle selvisi miksi kaupunki on niin uuden oloinen. Kas, kaupungin tämä versio on perustettu 1700-luvun alussa brittien vallatessa alueen. Sitä ennen kaupunki oli ollut vuosisatoja tyhjänä ja raunioina. Aiemmin kaupungissa ovat valtaa pitäneet roomalaisten jälkeen arabit, marokkolaiset ja muun muassa bysanttilaiset. Heidän kaikkien jäljet näkyvät hotellini vieressä olevassa roomalaisten kalatehtaassa, jonka kivisiä altaita eri valloittajat ovat kukin omiin tarkoituksiinsa käyttäneet. Historia tiivistyy pieneen täällä. 

Nykyisin Algeciras ei satamakaupunkina tarjoaa turistille suuria elämyksiä tämän vanhan hotellini lisäksi. Toisaalta ehkä juuri siksi täällä on hyvä levätä. Voimat alkavat palautua ja matkan rasitukset ovat enää muisto vain. 

Pari tuntia illalliseen, jonka luonnollisesti syön hotellini buffetissa. Ruoka on riittävän hyvää eikä tässä lähistöllä ole muitakaan parempia ravintoloita. 100 montaditos -sämpylämestaankin on 1,5 kilometriä, mikä just tänään on minulle liian pitkä matka. Madridissa se ei ollut. Kummallista.