Mane

 Asuin taannoin, kauan sitten vuonna 1988 kuukauden Trumpettitiellä. Tänään kävin katsomassa sen vieressä olevaa Fagottipolkua. Siinä ei ollut mitään näkemistä, koska polulla on mittaa alle 100 metriä, sen toisella reunalla on risuaitaa, toiselta sentään näkyy taloja. Polku päättyy viheralueelle.  Satoi ja oli kovin tuulista.  Fagottipolku Reittini

 Tuli ilta, olin istunut koko päivän kotonani. Istun nykyisin - tai makoilen pääosin - kotonani noin 20 tuntia päivässä. Se ei tee ihmiselle hyvää. Säät huononevat, on silti tarpeen käytä ulkona, pyöräilemässä, kävelemässä, muutama tunti päivässä. Satoi tai paistoi. Tänään satoi.  Kävin katsomassa Fabianinkatu. Se on tuttu katu, koska sen varrella ovat opiskeluaikani keskeiset rakennukset: Metsätalo, jossa opiskelin filosofiaa; Yliopiston Päärakennus, jossa kävin ruokalassa ja kahvilassa pitkiä keskusteluita; Portania, jossa kuulin monta luentoa ja söin monta lounasta. Fabianinkadulla, sen eteläpäässä on pääesikunta, aivan etelässä Tähtitorninmäki.  Hieno katu. Tässä kuva Esplanidin kohdalta.  Reittini

 Kävin ystäväni P.G:n kanssa kävelemässä keskuspuistossa. Korona ei sentään estä ulkona kävelemistä. Se nyt vielä puuttuisi. Menomatkalla poljin Eurankadun kautta, Vallilan ratikkallien takaa. Paluumatkalla kiersin Kannelmäen Evijärvenpolun, lyhyen kävelytien, kautta.  Kuvia. Sää oli pääosin ihan OK, loppumatkasta tietenkin satoi.  Eurantie Pitkäkosken ulkoilumajalla munkkikahvit Evijärvenpolku Menomatka Paluumatka

 Perjantai-iltana oli ennen tapana mennä töiden jälkeen baariin. Sitten tuli korona ja tapasin mennä töiden jälkeen baarin ulkopuolelle terassille. Sitten tuli marraskuu eikä terassilla enää ole nastaa, tulee vilu. Siksi vietän perjantai-illat tutustumalla Helsingin katuihin aakkosjärjestyksessä. Tänään perjantaina, marraskuun puolivälissä, ilta oli pimeä, maa oli märkä ja mieli oli matala. Pyöräilyn jälkeen maa oli yhä märkä, pimeä yhä syvempi, mutta mieli oli iloinen.  Kävin katsomassa Etumetsänpolun ja -tien Käpylässä. Ne olivat aika tavanomaisia omakotialuekatuja, ei mitään erityistä jäänyt pimeyden keskellä mieleen. Etupellontie Pakilassa jäi paremmin mieleen, lähinnä sen vieressä olevan Etupellon puiston vuoksi. Etupellontie vie Pakintalon ohi kehätien ylittävälle sillalle.  Kuvia.  Etumetsänpolku Etumetsäntie Etupolku Reittini

 Aamupolkaisu Vuosaaren satamaan Eteläreimarintielle oli virkistävä poikkeus. Yleensä näet pyöräilen aamuisin Hakaniemeen tai käyn kodin lähellä Roihuvuoressa kävelyllä. Tänään en. Muutoin polkaisussa ei ollut mitään erityisen mieleenpainuvaa. Syksyinen, tuulinen sää. Hiljaiset kadut. Tietyös Rastilassa, linnut meressä, koiranulkoiluttajan kävelyteillä.  Eteläreimarintie Roihuvuoreen tulee uusi pesiskenttä Reittini

 Eteläranta on tunnettu Palace-hotellista ja sen kanssa samassa talossa lymyilevästä EK:sta, työnantajien päämajasta. Etelärannassa on toki muutakin: Vanha kauppahalli, kolera-allas, osa satamasta, vanhoja taloja, joissa oli taannoin Viron lähetystö, josta haimme vuonna 1990 (?) viisumeita. Etelärannassa on myös useita ravintolatiloja, joista saa aina hyvää ruokaa vaikka ravintoloiden nimet ja kokit vaihtuvatkin.  Etelärannasta on myös hyvä näkymät merelle, suurkirkolle ja Katajanokalle. Kiva paikka. Vähän liikaa autoliikennettä kadun arvokkuuteen.  Matkalla, Kalastama Mustikkamaan sillalta Suomen hienoin silta, Isöisänsilta Eteläranta kauppatorilta kuvattuna. Eteläranta Reittini

 Eteläloisto ei loistanut eikä Eteläniitynpolulta näkynyt niittyjä.  Eteläloisto on hyvin lyhyt katu Vuosaaren satamassa. Vuosaaren satamassa olen pyöräillyt merkillisen paljon, ehkä siksi, että siellä on iltaisin hyvin rauhallista. Sataman toiminnot ovat aidatulla alueelle, muu alue on teollisuuskäytössä eikä siellä tapahdu mitään virka-ajan ulkopuolella.  Eteläniitynpolku Savelassa on melko pitkä kävelytie, jota pitkin pääsee mukavast Savelasta pois jokivarren ulkoilureiteille. Polun varressa on päiväkoti, matalia taloja. Savela on merkillinen alua, sen ohi tulee poljettua usein, mutta Savelassa ei tule juuri koskaan käytyä. Siellä ei taida olla mitään nähtävää tai tekemistä, jos siellä ei asu. Yksi kauppa siellä näkyi olevan.  Eteläloisto Eteläniitynpolku Reittini

Eteläisiä katuja vaikuttaa olevan useampia kantakaupungissa. Mikäs sen mukavampaa, aina on miellyttävää käydä pyöräilemässä valoisassa, suurten talojen ja avarien torien alueella.  Eteläinen Makasiinikatu kulkee Kasarmitorin eteläreunaa. Sen varrella on puolustusvoimien pääesikunta, jonka porttikongin tukimme joskus vuonna 1990 YK-päivänä. Olimme sitä mieltä, että sotaharjoitusten järjestäminen YK-päivänä ei palvele rauhan asiaa. Olen yhä sitä mieltä.  Eteläisen rautatiekadun, entisen satamaradan kuilun eteläpuolella, varrella on muun muassa olympialaisiin rakennettu Tennispalatsi, Presidentti-hotelli, ja entinen työpaikkani. Alue on hyvin tuttua, mutta ei laisinkaan viehättävää. Liikaa liikennettä.  << jostain syystä Blogger ei suostu lataamaan kuvia >>

Roihuvuoresta Konalaan on mahdollista polkea lukemattomia reittejä. Tänään valitsin mahdollisimman vähän autoliikenteen läheisyydessä kulkevan reitin: Siilitietä Herttoniemen metsien kautta Viikin peltojen halki jokirantaan, Paloheinään ja keskuspuiston halki Malminkartanoon. Ensimmäiset liikennevalot pysäyttivät minut vasta Vihdintietä ylittäessäni. Kiva reitti.  Ensimmäinen kohde, Etelähuhdankuja, oli hyvin vaatimaton, jotenkin keskeneräinen ja pusikoitunut lyhyt kuja. Sen päästä alkoi Pohjoishuhdankuja, jota pitkin pääsin metsän kautta Konalantielle, Talin golf-kentälle, ja Munkkiniemen kautta Töölöön.  Töölössä Eteläinen Hesperiankatu oli sitten jotain ihan muuta. Katu, jonka varrella on Sonckin kortteli, Elite-ravintola, taiteilijatalo ja puisto, jossa kasvaa suuria hevoskastanjoita. Kadun keskellä, puistossa, on presidenttiemme kunniaksi veistoksia. Kiva katu, joskin vähän vähällä käytöllä, pääosin läpikulkua varten nykyisin. Puistossa voisi olla jotain pysähtymisen arvo...

 Elämä jatkuu hyvin normaalina, hyvin samoja rutiineja toistaen. Koronavirus vaikuttaa elämääni kummallisen vähän, olen jo tottunut rajoituksiin, jotka suurelta osin ovat itse itselleni asettamia. En käy sisätiloissa (paitsi tilaamassa kahvilasta kahvia ja muuta); työpaikkani on Örebrossa, joten sinne en muutoinkaan kovin usein matkustasi. Lähinnä elämästäni puuttuu kulttuuritapahtumia, elokuvia, konsertteja. Kohta tosin ilman kylmenevät, enkä voi enää istua terasseilla.  Tänään aamulla vuorossa oli Eteläesplanadi. Sehän on mainio katu, hassusti ilmansuunnan ja katutyypin mukaan nimetty. Johtuu varmaan esplanadien harvalukuisuudesta kaupungissamme. Eteläespan varrella on puiston lisäksi ravintoloita, Artekin myymälä, toimistoja ja ministeriöitä, muun muassa Valtioneuvoston juhlatila Smolna. Ja tietenkin Kappeli, perinteisistä perinteisin helsinkiläinen ravintola, jossa ei koskaan ole tullut juuri käytyä.  Aamiaista söin Toripoikien teltan ulkopuolella Kauppatorilla. ...