Snagovin valtiatar / Panait Istrati

1980-luvulla teininä ripustin huoneeni seinälle Opettaja-lehdestä leikkaamani julisteen, jossa luki "lue enemmän, luulet vähemmän!". Olen pitänyt sitä mottonani ja luen mieluusti melkein mitä vain. Siksi innostuin puolisoni kirjastosta löytämästä Panait Istratin kirjasta Snagovin valtiatar. Kirja on vuodeltae 1926, suomennos vuodelta 1928, ja kirjan nimiölehdeltä käy ilmi jonkun Saimin saaneen kirjan joululahjaksi vuonna 1928. 

Kirja on siis vanha. Sen takakansi ei kerro mitään. Kirjassa on 2 sivun mittainen esipuhe, jossa Istrati  kirjan piti olla laajemman kirjan osa, mutta matkustettuaan Ranskasta Rominiaan (synnyinmaahansa) Istrati päätti kirjoittaa kirjan erillisenä. Romaniassa rehoitti väkivalta, joka veti vertoja Istratin kirjoissaan käsittelemälle 1850-luvun väkivallalle ja mielivallalle. Snagovin valtiattaren kirjoittaminen tuntui tarkoituksettomalta. 

Luin toki ensin esipuheen, mutta kirja vaikutti silti ensi lukemalta varsin mielettömältä. Se oli kuin kokoelma satuja, kansantaruja ja muita kertomuksia. Kirjan päähenkilöt ovat heitukoita, mikä pakotti minut googlettamaan. Heitukat ovat Balkanin ja Romanian alueen sissejä, maantierosvoja, lainsuojattomia. Istratin kirja kertoo Romanian yhdistymisestä ja siihen johtaneista tapahtumista 1850-luvulla, Krimin sodan jälkeen. Heitukat ovat kirjan keskiössä, heidän historiallista merkitystään yhdistymisen taustalla korostetaan. 

Kirjan päähenkilö on Floarea Codrilor, heitukkain johtajaksi nouseva nainen. Hän kokoaa heitukat yhteen, kokoukseen, jossa heitukat päättävät auttaa taistelussa väkivaltaisia tyranneja, maanomistajia ja munkkeja vastaan. Nämä kun olivat orjuuttaneet maalaiset, erityisesti mustalaiset, raiskanneet naiset ja ruoskineen miehet. 

Heitukkain kokouksesta

Kirja alkaa kertomuksella munkkien ja muiden tyrannien pahanteosta, rehellisen miehen elämän tuhoamisesta ja hänene tyttärensä raiskauksesta ja tappamisesta. Heitukat sydämystyvät kertomuksesta ja käyvät kostamassa pahat teot ja tappamassa pääpiruna häärineen munkin. Samalla he pelastavat jättiläismäisen, orjuutetun mustalaisnuorukaisen, josta tulee keskeinen heitukkataistelija. 

Heitukat yhdistävät voimansa, päättävät lopettaa ryöstelyn ja keskittyä vallankumoukseen ja Romanian yhdistämiseen. Tätä varten Floarea ottaa haltuunsa Snagovin maatilan, luo sen ympärille ihanneyhteiskunnan ilman orjuutta ja väkivaltaa. Floarea on pätevä diplomaatti ja yhdessä ulkovaltojen (Ranskan, Englannin) kanssa juonii hyvätahtoisen miehen yhdistyneen Romanian hallitsijaksi. Tämän jälkeen rauha vallitsee hetken, kunnes hyvä hallitsija syöstään vallasta. Vallan kaapanneet raakalaiset hyökkäävät Floarean ja hänen tukijoidensa kimppuun Snagovissa. Taistelun jälkeen Floarea ja muut selviät neuvokkuudellaan ja pakenevat, mutta joutuvat elämään vuorilla sairaina ja köyhinä. Lopussa ei siis kiitos seiso. 

Luin kirjan loppuun ja vasta aivan loppuvaiheessa ymmärsin sen kertovat - joskin hyvin vertauskuvallisen kirjallissatumaisesti - tositapahtumista. Siksi luin kirjan heti uudestaan, jolloin kirjan sanoma aukeni paremmin. Kirjan teki toki vaikeaksi 1920-luvun kieli, joka on nykylukijalle mystistä ja vaikeasti avautuvaa. 

Kerrassaan kiehtova kirja. Jos haluan lukea enemmän ja akateemisesti perusteltua analyysiä kirjasta, lue kirjasta History of the Literary Cultures of East-Central Europe: Types and stereotypes muutama sivu.