Mane

Isot projektit tuppaavat kestämään aiottua kauemmin ja rikkomaan kaikki budjetit. Tämän on jokainen uutisia seuraava havainnut: ydinvoimala ei meinaa valmistua millään, julkisen hallinnon IT-hankkeet venyvät paukkuvat ja lopulta tulokset eivät ole kenenkään mieleen.  Miksi näin tapahtuu projektista ja hankkeesta toiseen? Ovatko erityisesti julkisen hallinnon ihmiset epäpäteviä vai onko ongelma jossain muualla. Voisiko epäonnistumista oppia - ja voisiko seuraava hanke onnistua? Mikä neuvoksi.  Bent Flyvberg on tutkinut isoja projekteja vuosikymmenet. Hän on kerännyt tuhansien projektien historian tietokantaan, josta (ja omista kokemuksistaan neuvonantajana) hän on tiivistänyt joukon neuvoja.  Kirjan pääviesti on, että projektin onnistumisen todennäköisyys on sitä suurempi, mitä modulaarisempi se on, mitä useampia vastaavanlaisia on tehty aiemmin, ja usein myös mitä enemmän projektin alussa maltetaan miettiä miksi projekti on tarpeen ja sen jälkeen käyttää aikaa suunnittelu...

Kirjailija, runoilija, kääntäjä Jukka Koskelainen ihastui Saksaan jo nuorena. Hän on kääntänyt kirjallisuutta saksasta, matkaillut maassa, lukenut saksalaista kirjallisuutta, perehtynyt laajasti saksalaiseen filosofiaan ja Saksan historiaan.  Koskelainen on kuusikymppinen, on synteesin aika, on aika selvittää ensin itselle ja sitten muille mistä elämänmittaisessa intohimoisessa suhteessa on ollut kyse, on aika kertoa muille, mitä kaikkea on tullut koettua ja mitä kaikkea on tullut opittua ja miten saksalaisen kulttuurin vaikutus näkyy kotimaassa, miten Suomen valtiomuoto, lainsäädäntö, kirjallisuus, jopa Kalevala, ovat saaneet alkunsa tai ainakin alkusysäyksensä, vaikutteensa saksalaisten kirjailijoiden keskusteluista. Näistä syistä Koskelainen teki viisi matkaa Saksaan aloittaen Berliinistä ja päätyen Lübeckiin, matkan varrella Goethen jäljillä Frankfurtissa, Jenassa, ja muualla. Kirja on olevinaan matkakirja. Se alkaa matkakirjana, eli kirjana, jossa kirjailija menee jonnekin, nä...

Ilmasto on muuttunut, vauraus keskittynyt, ja miltä jokin näyttää on tärkeämpää kuin mitä mikin on. Tähän markkinarakoon on iskenyt eettinen konsultointi, joka ei edes yritä parantaa asioita vaan asioiden ilmiasua, erityisesti parantaa yritysten johtoryhmien toimintaa hankalissa tilanteissa. Mitä sanoa, kun toiminta on epäeettistä, mutta on näyteltävä eettistä? Silloin apuun kutsutaan konsultti, etiikan erityismies, Petri Paatelainen, joka laittaa pointit järjestykseen. Paatelainen on väitellyt etiikasta ja osaa torjua minkä tahansa argumentin, tehdä lapsiorjuudesta ja villieläinten metsästyksestä eettisen hyveen. Joka asiaan Paatelaisella on yksi pointti per vasemman käden sormi. Pointeista Paatelainen laskuttaa kuin Esa Saarinen parhaimmillaan, kymppitonnin kappaleelta ja kulut päälle.  Venäjän armeijaa auttaessaan Paatelaiselle käy kalpaten. Eettinen stressi, työn valheellisuus, pakottavat ensin seksirobotin syliin, sitten käyttämään design-huumeita ja lopulta juomaan viinaa. Ar...

  Isäni kirjasi kaikki menonsa eli siis kulunsa eli käyttämänsä rahat keittiön kaapissa pitämäänsä siniseen kouluvihkoon jo 1970-luvulla. Hänellä oli autonsa hansikaslokerossa toinen vihko, johon hän kirjasto auton kulut ja ajomäärät. Markan tarkkuudella, siis tarkemmin kuin artikkelin perheenäiti.   Vuosina 1993-1995, kun minulla vähän rahaa ja uusi Applen kannettava tietokone ja siinä MS Excel, kirjasin menoni ja tuloni (opintotuki, iltatyön palkka, kesän toimeentulotuki, vanhempien ja isovanhempieni antamat sataset) tietokoneelle laatimaani taulukkoon, joka laati minulle graafeja ja ennusteita. Tulostamani talousraportit ovat yhä tallessa veljeni autotallissa. Tarkkuus oli markan osia eli kymmeniä pennejä.  En kyllä säästänyt tonneja. Kaikki meni. Rahaa oli vähän ja äidiltäni olin oppinut sitä käyttämään. Hänell ei isoisäni mukaan koskaan ollut viikon vanhaa vitosta.  Nykyään en kirjaa menojani. Pankin ohjelmisto tekee sen puolestani. En tosin ole asiasta kovin ki...

Otattaisinko kopin? Jumpataanko tätä ideaa yhdessä, ja miten voisimme jalkauttaa muutoksen? Mitä asiasta olisi mieltä talent management? No, ehkei nyt sentään, ei tässä arvioissani. Vai pitäisikö sittenkin sparrata vähän? Laura Niemen Työelämän tyhjänpuhujat on kertoo työelämään pesiytyneestä kielestä, jolla ei vaikuta olevan merkitystä, mutta jolla silti on jokin tarkoitus. Sillä vaikutetaan muihin, peitetään epävarmuutta, ja luodaan markkinoita, tarpeita, haluja. Kirja koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen osa opettaa tunnistamaan tyhjän puheen - se on vaikeaselkoista, tarpeettoman abstraktia, kielikuviltaan rikki, metaforiltaan sekavaa, ja usein muodikasta: milloin kaikki ovat haasteita, milloin ratkaisuita. Yleisesti kieli on vaikeasti ymmärrettävää. Toisessa osassa Niemi käsittelee tyhjän puheen syntyä. Joskus syypäinä ovat kaltaiseni konsultit, jotka pyrkivät kielen tyhjyydellä täyttämään kukkaroitaan. Toisinaan tyhjä kieli peittelee ikäviä asioita: leikkaukset ovat tuottavuutta, ...

Korona-pandemian alussa luin Camus’n romaanin Rutto. Pidin siitä kovasti, tunnistin oman tilanteeni, meidän kaikkien. Kirjan henkilöt olivat samaistuttavia, heidän motiivinsa olivat ymmärrettäviä, ja kirjassa on tarina, alku keskikohta ja loppukin.  Muutama päivä sitten katselin kirjahyllyämme ja silmääni sattui Camus’n Putoaminen, pieni ohut kirja, jota olen joskus aloittanut loppuun asti pääsemättä. Tuumasin nyt pandemian kokeneena, populismin nousun todistaneena olevani tarpeeksi vanha, kokenut, lukeakseni kirjan. Ja niin luinkin vaikka helppoa se ei ollut: iltaisin voimat loppuivat, oli pakko siirtyä lukemaan taloustiedettä englanniksi, se kun on helpompaa.  Putoaminen on pitkä monologi. Kirjan päähenkilö on Pariisista Amsterdamiin muuttanut asianajaja Jean-Baptiste Clamencea. Hän pitää hoviaan merimieskapakassa, kertoo pakonomaisesti elämäntarinaansa pöytäänsä istuville. Tarina lähtee nykyhetkestä, kiertää päähenkilön nuoruuteen, muuttuu koko ajan synkemmäksi, kertoja kyy...