Kirja #1/2013: Pieni rumpalityttö - John le Carre
Lomalla on kiva lukea kirjoja, joita ei ehkä muutoin tulisi lukeneeksi. Teneriffalla hotellin aulassa oli hyllyllinen suomenkielisiä kirjoja. Tunnistin kirjailijoista ainoastaan John le Carren, joten nappasin hyllystä luettavaksi 1980-luvun alkupuolella kirjoitetun Pieni rumpalityttö-romaanin.
Kirja kertoo israelilaisten ja palestiinalaisten välisestä sodasta, kostokierteestä ja juonitteluista 1980-luvun alussa. Israel on voittoisien sotiensa jälkeen ajanut suuren osan palestiinalaisista maanpakoon Jordaniaan ja Libanoniin. Libanonissa monimutkainen ja raaka sisällissota riehuu ilman minkäänlaista toivoa paremmasta. Ihmishenki on halpa ja höllässä.
Palestiinalaiset ovat päättäneet tuoda sodan Eurooppaankin ja tappavat pommi-iskuillaan israelilaisia. Israelin tiedustelupalvelun uupumattomat (eivät nuku kuin 3 tuntia yössä) agentit ottavat asiakseen tappaa pommi-iskujen suunnittelijan. Päästäkseen käsiksi suunnittelijaan agentit värväävät kaksoisagentiksi nuoren englantilaisen näyttelijättären. Tämä tapahtuu kirjan alussa. Loppuosa kertoo agentin koulutuksesta, monimutkaisista harhautusoperaatioista ja lopussa on tietysti tiukkoja paikko ja joltisenkin onnellinen loppu. Kaikki eivät kuole. Aika monet kuolevat, sekä hyvät että pahat että hyväpahat ja viattomat.
Kirjan juoni on selostettu wikipedia-artikkelin linkkien kautta löytyvissä artikkeleista. Ei siitä sen enempää.
2010-luvun lukijalle - ainakin minulle - tulee kirjaa lukiessa epätoivoinen olo. Kirjan kuvaukset israelin ja palestiinalaisten välisen selkkauksen syistä, tilasta ja tulevaisuudesta ovat yhä vieläkin päteviä. Tilanne ei ole muuttunut juurikaan parempaan suuntaan. Vakoilijat ja heidän käyttämänsä välineet ovat varmaankin yhä parempia, mutta niin ovat yhä epätoivoisemmiksi käyvät terroristit ja vapaustaistelijat. Paranoia, osapuolten ja valtioiden milatarismi lisääntyvät, umpikujaan päästy yhä pidemmälle.
Kirja on erittäin hyvin kirjoitettu. Käännös sen sijaan on surkea. Kannattaa lukea alkukielellä.
Isrealin etc tilannetta voi muuten seurata Juan Colen blogissa.
 |
| Tytötön kansi |
Palestiinalaiset ovat päättäneet tuoda sodan Eurooppaankin ja tappavat pommi-iskuillaan israelilaisia. Israelin tiedustelupalvelun uupumattomat (eivät nuku kuin 3 tuntia yössä) agentit ottavat asiakseen tappaa pommi-iskujen suunnittelijan. Päästäkseen käsiksi suunnittelijaan agentit värväävät kaksoisagentiksi nuoren englantilaisen näyttelijättären. Tämä tapahtuu kirjan alussa. Loppuosa kertoo agentin koulutuksesta, monimutkaisista harhautusoperaatioista ja lopussa on tietysti tiukkoja paikko ja joltisenkin onnellinen loppu. Kaikki eivät kuole. Aika monet kuolevat, sekä hyvät että pahat että hyväpahat ja viattomat.
Kirjan juoni on selostettu wikipedia-artikkelin linkkien kautta löytyvissä artikkeleista. Ei siitä sen enempää.
2010-luvun lukijalle - ainakin minulle - tulee kirjaa lukiessa epätoivoinen olo. Kirjan kuvaukset israelin ja palestiinalaisten välisen selkkauksen syistä, tilasta ja tulevaisuudesta ovat yhä vieläkin päteviä. Tilanne ei ole muuttunut juurikaan parempaan suuntaan. Vakoilijat ja heidän käyttämänsä välineet ovat varmaankin yhä parempia, mutta niin ovat yhä epätoivoisemmiksi käyvät terroristit ja vapaustaistelijat. Paranoia, osapuolten ja valtioiden milatarismi lisääntyvät, umpikujaan päästy yhä pidemmälle.
Kirja on erittäin hyvin kirjoitettu. Käännös sen sijaan on surkea. Kannattaa lukea alkukielellä.
Isrealin etc tilannetta voi muuten seurata Juan Colen blogissa.
Kommentit