Talvipyöräilyn ABC

Verkosssa on vaikka kuinka monta talvipyöräilyopasta. Siksi en kirjoitakaan omaa opastani vaan ainoastaan joitakin huomioita.

Ensinnäkin: nastarenkkaitta ei kannata pyöräillä. Liukkaita kohtia ei voi nähdä etukäteen vaikka olisi miten kirkkaat valot ja tarkat silmät. Eikä auta vaikka osaisi mukamas ajaa erinomaisesti. Polkupyörä on kiikkerä väline.

Toiseksi: mitä paremmat valot, sen parempi. Uusimmat napadynamovalot ovat riittävän hyviä. Ladattavissa on suurempi valovoima, mutta niitä pitää ladata. Eli eivät ole kirkkaat silloin kun on pimeätä.

Kolmanneksi: heijastimet ovat hyödyllisiä vaikka Sheldon Brown vainaa meuhkasikin jotain muuta. Apteekista (ja varmaan muualtakin) saa heijastinteippiä. Heijastinliivit voivat olla hyödyksi. Jotkut vastustavat niitä merkillisistä syistä.

Kolmanneksi: vaatetuksen miettimiseen ja kokeilemiseen käytetty aika ei mene hukkaan. Ei pidä lannistua, jos joskus on liian kuuma (yleisempää) tai joskus liian kylmä (harvinaista). Pyöräillessä keho tuottaa paljon lämpöä ja hikikin voi tulla. Siksi on hyvä turvautua kelvollisiin teknisiin varusteisiin ja jättää puuvillaiset vaatteet vaatekaappiin. Kerrospukeutuminen on ehdottoman välttämätöntä. Varavaatteet kassiin rengasrikon tms varalta.

Neljänneksi: jalat, kädet, korvat, pää ja alapää kannattaa suojata erityisen hyvin. Vaelluskengät, lasketteluhanskat, korvaläpät, pipo, kypärän aukkojen teippaaminen umpeen, villahousut ovat olennaisia.



Viidenneksi: jos sattuu tarvitsemaan silmälaseja, niin kannattanee kokeilla, josko piilolinssit sopisivat silmään. Silmälasit huurtuvat ja sitten ei taas näe mitään.

Kuudenneksi: matkoihin pitää varata 25-30% enemmän aikaa kuin kesällä, jos pyörätiet on aurattu. Jos niitä ei ole aurattu, matkanopeus voi jäädä alle 10km/h. 20 km työmatkat ovat pitkiä talvisin.

Seitsemänneksi: suolaloskan ja hiekan sekaan ei välttämättä kannata kallista pyörää viedä. Kiire ei voi olla eikä mihinkään kuitenkaan pääse nopeasti (ks #6), joten huonompikin fillari käy.

Kahdeksanneksi: fixit ja lokasuojattomat lelut eivät ole talvella tolkullisia. Tosin ne eivät ole koskaan.

Yhdeksänneksi: autoilijat eivät ymmärrä, että joku pyöräilee talvella. Autoja on syytä varoa enemmän kuin kesällä. Eli aika paljon.

Lopuksi. Tärkeintä on ajaa. Se on hauskaa, hyödyllistä ja nautinnollista.


Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hitsi, kun alkoi tehdä mieli fillarin selkään! Hyvä sävy tässä tekstissä!
Mane sanoi…
Kiitos! Talvipyöräily on erittäin hauskaa. Tulee sekä hyvät endorfiinit etc että myös hieman sellainen vastakultuurinen olo.
Anonyymi sanoi…
Tuo on täysin totta mitä Mane sanoo, vastakulttuurinen olo kyllä. Aamulla on hauska ollut nähdä ihmisten hölmistyneitä ilmeitä -20C pakkasessa, kun toiset jää raaputtelemaan pihaan auton laseja ja toinen hyppää fillarin selkään... :D
Anonyymi sanoi…
Fat bikella työmatkat sujuu leikiten kolmenkymmenenkin asteen pakkasessa. Siinä ajassa hurauttaa töistä kotiin, kun työkaverit rapaa auton ikkunoita:)
Anonyymi sanoi…
Pyöräilen työmatkaani nyt ekaa kertaa elämässäni talvisaikaan, aiemmin en vellihousuna ole uskaltanut; kaatuminen on pelottanut jne... Nyt tämän kokeneena voin sanoa että huikeeta on, siinä herää =D Suosittelen tätä kaikille lämpimästi, ja nuo Manen vinkit osuvat ihan nappiin, nastarenkaine kaikkine! Niminerkillä Save the Planet and Cycle!
Anonyymi sanoi…
Itse tykkään seurata tuuli olosuhteita. Jos on mennessä kova tuuli, niin tietää että ainakin takaisin pääsee kivasti. Sekä vaatetuksesta sen verran, että olen kovimmilla pakkasilla joutunut kokeilemaan versiota pistää telttapatjan suikale jalkojen välistä sukukalleuksien eteen, ja myös vatsan eteen, kun se tuuli vaan joskus pukkaa pyörimään siinä edessä. Laskettelulasit olisi muuten hyvät mutta kun niistä ei tahdo nähdä kovin hyvin läpi pimeällä. Varustukseeni kuuluu myös armeijan vuorelliset moottoripyörähanskat. niissä kun on pitkät ranteen suojat.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Velkavaalit - missä arvot?

TOP-5 lyhyttä pyöräretkeä Roihuvuoresta ja Itä-Helsingistä

Kaikki Helsingin kadut, aukiot etc