Retkellä maaseudun ja hautuumaan rauhassa

Itä-Helsingin rumilta liikennealuielta ja autokauppojen täyttämiltä pelloilta on vain hieman yli 10 kilometriä Sipoolta varastetulle maaseudulle. Maaseudulla on kiva käydä pyöräilemässä. Ikävää olisi, jos sinne joutuisi jäämään asumaan. Onneksi pyörällä pääsee pian maaseudulta takaisin.

Ensin Itäväylään itään. Itäsalmen pitserian kohdalta alkaa tie, joka vie Länsisalmeen ja sieltä sotunkiin. Tie on kaunis, rauhallinen ja hyvin päällystetty. Tiellä tapaa usein useampia kilpapyöräilijöitä kuin autoilijoita peltipurkeissaan.

Pitseria ilman asiakkaita

Maaseudun maisemat ovat avaria. Pellot vielä ruskeita, mutta sehän sopii lokeille, joilla on 24/7 matobuffetti. 

Merkillinen ravintola Nygårdissa. Hienoa talo, kaunis pihapiiri. Aina suljettuna.

Vantaan puolella on paljon rumia omakotitaloja ja niiden lähellä hyvin kauniita tienpätkiä.

Toisen maailmansodan aika Suomessa taisteli myös saksalaisia sotilaita. Heistä moni ei päässyt takaisin kotiin eikä edes kotimaan multiin. Vantaalla oleva saksalaisten sotilaiden hautausmaa on hyvin pysäyttävä ja sodanvastainen paikka. 

Osa sotilaista on kirjaimellisesti tuntemattomia sotilaita. 

Hautausmaan vieressä olevan talon asukkaiden henkilöllisyydet ovat sen sijaan hyvin tiedossa. Vantaan vankila ei sekään juuri naurata. Olisi kauheata joutua vankilaan ystävistä ja rakkaista eroon.  Vankilan pelotevaikutus tehoaa ainakin minuun.

Retkeni jatkui Ikean vieritse Kuusikon kautta Heurekan ohi Kerava-joen vartta pitkin kohti Helsinkiä.  Kauniita maisemia. 

Matkaa kertyi vajaat 50 kilometriä, aikaa kului hieman yli 2 tuntia. 

Suositeltava retki. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin pyöräillyt jokivartta Vanhankaupungin lahdelle ja sieltä Viikin luonnonsuojelualueen läpi kotiin. Mutta se retki sitten myöhemmin.