Arvoa asiakkaalle - valtionhallinnossa?
Toyota menestykseen on monia syitä. Lean-ajattelu, kaizen-laadunparannusmenetelmät, etc. Eräs mielenkiintoisimmista käytännöistä/periaatteista on pyrkimys käyttää 80% ajasta suoraan asiakkaille arvoa tuottaviin tehtäviin. Tämä prosenttiosuus koskee (tai ainakin taannoin koski) kaikkia Toyotan työtekijöitä asentajista johtajiin.
Periaatteen noudattamista on luonnollisesti vaikeata mitata tai seurata. Mitä enemmän sitä seurataan ja mitataan, sitä vaikeammaksi periaatteen noudattaminen käy. Aika kuluu mittaamiseen eikä arvon tuottamiseen asiakkaille. Kyseessä on periaate, yrityksen kulttuurinen tavoite, eetos. Ei suoraan mitattava asia.
Suomen valtion virastojen toimia seuratessani (asiakkaana, konsulttina, veronmaksajana, media ja tilastojen suurkuluttajana) olen tuuminut, josko valtiollammekin voitaisiin pyrkiä toyotamaiseen arvontuottamiseen. Se luonnollisesti vaatisi kokousten vähentämistä, raportoinnin tarpeellisuuden miettiistä asiakasarvon kannalta ja yleistä ryhtiliikettä. Ei niinkään hajasijoittamista tai YT-neuvotteluita tai muuta muodikasta.
Sitten kuulin tarinan Suomen Akatemian mittareista. Akatemian tulosmittareissa ilmeisesti on suora riippuvuus tutkimuksen tuottamaan yhteiskunnalliseen hyötyyn. Mitä enemmän hyötyä, sitä enemmän rahaa jatkossa. Akatemian mittarit osoittavatkin, että ainakin joissakin tapauksissa Akatemian rahoittamastasuomalaisesta tutkimuksesta täydet 100% tuottaa yhteiskunnallista hyötyä.
100% on aivan fantastinen tulos. Missään muualla maailmassa ei päästä lähellekään. Monissa maissa ollaan jopa niin omituisella kannalla, että kaikki tutkimus ei mitenkään voi tuottaa yhteiskunnallista hyötyä. Osa tutkimuksesta epäonnistuu, osa tuottaa perustietoja, osa muuten vain osoittautuu hyödyttömäksi. Hollantilaiset tieteen tuottavuutta tutkineet humanistit ovat jopa sanoneet, että varmasti hyötyä tuottava tutkimus ei voi olla tutkimusta vaan jotain muuta. Ehkäpä tuotekehittelyä tai ties mitä himastelua.
Miten Suomen Akatemia voi olla maailman etevin tutkimuksen rahoittaja? Miten voi olla kaikesta tutkimuksesta hyötyä? Akatemia on ratkaissut ongelman nerokkaasti. Tutkijat kertovat itse onko ja milloin tutkimuksesta yhteiskunnallista on hyötyä. Vaihtoehdot ovat a) vuoden sisällä, b) 5 vuoden sisällä ja c) 10 vuoden sisällä.
Nerokasta! Kaikki tutkimus tuottaa hyötyä, koska muuta vastausvaihtoa ei ole! Tähän ei olisi pystynyt edes keskuskomitea!
Tämä esimerkki olkoon varoituksena Toyotan 80% arvoperiaatteen käyttöönotolle Suomessa. Tulos olisi taatusti yli 80%, mutta todellisuudessa virastot vain perustaisivat uusia komiteoita ja ostaisivat hyvin kalliita tietojärjestelmiä arvoa mittaamaan.
Tämmöistä tänään tuumailin.
Periaatteen noudattamista on luonnollisesti vaikeata mitata tai seurata. Mitä enemmän sitä seurataan ja mitataan, sitä vaikeammaksi periaatteen noudattaminen käy. Aika kuluu mittaamiseen eikä arvon tuottamiseen asiakkaille. Kyseessä on periaate, yrityksen kulttuurinen tavoite, eetos. Ei suoraan mitattava asia.
 |
| Arvon tuottamiseen tarvittavat välineet. |
Suomen valtion virastojen toimia seuratessani (asiakkaana, konsulttina, veronmaksajana, media ja tilastojen suurkuluttajana) olen tuuminut, josko valtiollammekin voitaisiin pyrkiä toyotamaiseen arvontuottamiseen. Se luonnollisesti vaatisi kokousten vähentämistä, raportoinnin tarpeellisuuden miettiistä asiakasarvon kannalta ja yleistä ryhtiliikettä. Ei niinkään hajasijoittamista tai YT-neuvotteluita tai muuta muodikasta.
Sitten kuulin tarinan Suomen Akatemian mittareista. Akatemian tulosmittareissa ilmeisesti on suora riippuvuus tutkimuksen tuottamaan yhteiskunnalliseen hyötyyn. Mitä enemmän hyötyä, sitä enemmän rahaa jatkossa. Akatemian mittarit osoittavatkin, että ainakin joissakin tapauksissa Akatemian rahoittamastasuomalaisesta tutkimuksesta täydet 100% tuottaa yhteiskunnallista hyötyä.
100% on aivan fantastinen tulos. Missään muualla maailmassa ei päästä lähellekään. Monissa maissa ollaan jopa niin omituisella kannalla, että kaikki tutkimus ei mitenkään voi tuottaa yhteiskunnallista hyötyä. Osa tutkimuksesta epäonnistuu, osa tuottaa perustietoja, osa muuten vain osoittautuu hyödyttömäksi. Hollantilaiset tieteen tuottavuutta tutkineet humanistit ovat jopa sanoneet, että varmasti hyötyä tuottava tutkimus ei voi olla tutkimusta vaan jotain muuta. Ehkäpä tuotekehittelyä tai ties mitä himastelua.
Miten Suomen Akatemia voi olla maailman etevin tutkimuksen rahoittaja? Miten voi olla kaikesta tutkimuksesta hyötyä? Akatemia on ratkaissut ongelman nerokkaasti. Tutkijat kertovat itse onko ja milloin tutkimuksesta yhteiskunnallista on hyötyä. Vaihtoehdot ovat a) vuoden sisällä, b) 5 vuoden sisällä ja c) 10 vuoden sisällä.
Nerokasta! Kaikki tutkimus tuottaa hyötyä, koska muuta vastausvaihtoa ei ole! Tähän ei olisi pystynyt edes keskuskomitea!
Tämä esimerkki olkoon varoituksena Toyotan 80% arvoperiaatteen käyttöönotolle Suomessa. Tulos olisi taatusti yli 80%, mutta todellisuudessa virastot vain perustaisivat uusia komiteoita ja ostaisivat hyvin kalliita tietojärjestelmiä arvoa mittaamaan.
Tämmöistä tänään tuumailin.
Kommentit