Mane

HePon torstainen Animal Spin -spinning-harjoitus oli tällä kertaa penkkivoittoinen. Lämmittelyn jälkeen pitkiä putkivetoja nousevalla kadenssilla (100-130 rpm). Sitten viisi minuuttia 15 sekunnin on-off vetoja vuoroin putkelta ja penkista 140 rpm:n kadenssilla. Siinä jo pulssi hieman nousi ja pyörä ryskyi. Lopuksi pitkät penkkivedot nousevin kadenssein. avg HR 148; avg rpm 111.  Hyvin meni. Tosin tuli enemmän hiki kuin koskaan aiemmin. Se varmaankin johtui palautusten lyhyydestä, nehän olivat vain minuutin kukin. Pitkissä penkkivedoissa tapahtui kummallinen ilmiö.  Vaikka pidin kadenssin ja vastuksen samana koko vedon ajan, niin syke tasaantui ensin johonkin arvoon (esim 160) ja sitten muutaman minuutin pyörittämisen jälkeen se laski noin 8 iskua minuutissa. Outoa, ilmeisesti elimistö tottuu rasitukseen ja ryhtyy  toimimaan taloudellisemmin. Tai sitten pyöritystekniikka paranee. Pitää tarkkailla jatkossa josko samaa tapahtuu.

Leo Stranius ja kumppanit ovat tehneet Helsingin kaupunginvaltuustossa ponnen tai ehdotuksen, jonka mukaan Helsingin pitäisi hankkia työntekijöilleen työsuhdefillarit. Perusteet ovat arvatenkin ympäristöön, terveyteen ja kaupungin miellyttävyyteen liittyviä. Ei niistä sen enempää, idea on hyvä ja kannatettava Kaupungilla on noin 40000 työntekijää. Olettakaamme, että työntekijöistä puolet haluaa itselleen työsuhdefillarin. Mitä ilmeisimmin kaupungin kannattaa kilpailuttaa pyörävalmistajilta joukko pyörämalleja, joista kukin työntekijä voi valita itselleen mieluisimman pyörän. Näinhän kaupunki varmaankin tekee kännyköiden ja muiden vimpainten kanssa. Koska kilpailutus on iso, sen on oltava EU-tasoinen. Kilpailutuksessa on oltava tarkkana, jotta valituksi tulevat fillarit ovat hyviä ja kestäviä ja mukavia ajaa. Eikä tietenkään haittaisi, jos ainakin osa valituista olisi Suomessa valmistettavia. Vaikkapa Jopoja. Polkupyörät ovat teknisiä vehkeitä ja niitä on syytä huoltaa pari kertaa...

Hepon Animal Spinning-tuntien syke- ja kadenssidatasta syntyy mielenkiintoisia graafeja. Niiden tarkoitus on luonnollisesti auttaa harjoitusten onnistumisen arviointia ja kunnon kehittymisen seuraamista vuodesta toiseen. Graafit ovat kuitenkin myös melko kiinnostavia esteettisestikin. Ne muistuttavat vuoristoja. Jos hieman suunnittelisi, niin graafeista voisi saada aikaan tekstejä - ainakin kirjaimet V M A U W voisivat onnistua. Mitähän niillä voisi kirjoittaa? Miten vaikeata olisikaan kirjoittaa polkien vaikkapa VUU? Oikein taiteellinen pyöräilijä voisi keksia muitakin muotoja. Tässä Animal Spin #7 graafi. Syke vaihteli alkulämmittelyn arvosta 90 loppuvedon arvoon 177. Keskisyke oli 144. Kadenssit vaihtelivat 0 ja 150 välillä.

Mikä on kohtalo? Miten elinolosuhteemme vaikuttavat kohtaloomme? Millaisia kohtaloita eri maissa elävillä on? Onko meillä vapaa tahto - ja jos onkin, voimmeko käyttää sitä. Ikuisia, filosofian ja kirjallisuuden käsittelemiä kysymyksiä. Brittiläisen uuden kirjallisuuden Grantan uusin numero pohtii kohtaloa. Grantahan julkaisee uutta kirjallisuutta: novelleja, reportteja, otteita vielä julkaisemattomista romaaneita. Lisäksi jokaisessa numerossa on runoutta ja valokuvia. Mitä muuta voisi toivoa postiluukusta tipahtavan neljästi vuodessa? kausijulkaisun En ole vielä kaikkia Granta 129 :n juttuja lukenut. Olen kuitenkin jo oppinut paljon uutta Keski-Afrikan Tasavallan sisällissodasta, Pakistanin historiasta, seksuaalisesta identiteetistä ja sen vaihtelusta, Atlantin muurista, J.G. Ballardin tavasta kirjoittaa ja ties mistä. Granta - kirjallisuuden ystävän joulu neljästi vuodessa.

Työmatkapyöräily on monella tavoin hyödyllistä. Pitää peruskuntoa yllä, säästää aikaa ja rahaa julkisiin kulkuneuvoihin verrattuna, piristää ja virkistää. Polkimia pyörittäessä ajatukset assosioivat vapaasti, monet vaikeatkin ongelmat ratkeavat. Tänään ei kyllä ollut ongelmia ratkottavaksi. Vaan joskus ei ole niin mukavaa. Esimerkiksi tänään aamulla ei ollut mukavaa, mutta syy oli ihan omani. Lähdin sateeseen polkemaan ilman sadevaatteita. Oli olevinaan aikapula, laiskotti, en viitsinyt palata pihalta kotiin neljänteen kerrokseen vaihtamaan vaatteita. Lähdin polkemaan sateessa Roihuvuoresta Kaisaniemeen. Sateisena aamuna heijastimet näkyvät Kukaan muu ei lähtenyt pyöräilevän työmatkabussimme aamuvuorolla. Olivat jo menneet menojaan tai sitten eivät pitäneet 1 asteen vesisadetta sopivana pyöräilysäänä. En minäkään, mutta päätin kokeilla - työmatkani kun kulkee metron vartta, joten olisin voinut vaihtaa kulkuneuvoa. En vaihtanut. Painoin menemään, vastatuuleen ja sateeseen. Pi...

Liikenneturvallisuutta on tapana mitata liikenteessä kuolleiden määrällä. Liikenne- ja viestintäministeriön sivuilta voi lukea seuraavan tavoitteen . Liikenneturvallisuustyön visio on, että kenenkään ei tarvitse kuolla tai  loukkaantua vakavasti liikenteessä. Tavoitteena on jatkuva liikenneturvallisuuden parantuminen siten, että liikennekuolemien määrä puolitetaan ja loukkaantumisten määrää vähennetään neljänneksellä  vuoteen 2020 mennessä. Vertailukohtana käytetään vuoden 2010 tasoa.  Jos saavutamme tavoitteen, vuonna 2020 liikenteessä kuolee noin 130 ihmistä. 130 nykymenolla kuolevaa jää henkiin. Hienoa! Vaan onko tämä mittari oikea? Ettei vaan liikenteessä kuolisi koko ajan enemmän ihmisiä. Kun liikenne lisääntyy ja motorisoituu, ihmiset liikkuvat yhä vähemmän omin voimin (kävellen, pyöräillen, hiihtäen, juosten). Mitä vähemmän ihmiset liikkuvat, sitä enemmän he sairastuvat diabetekseen, sydäntauteihin ja muihin vähitellen, mutta lähes varmasti tappaviin sairauk...

Kävin  Helsingin liikenneturvallisuusyhdistys ryn syyskokouksen HePon edustajana. Varsinainen edustajamme ja liikenneturvallisuusyhdistyksen hallituksen jäsen Petri Sipilä ei päässyt. Minä sijaistin.  Yhdistys on perustettu vuonna 1989 ja sen tehtävänä on edistää liikenneturvallisuutta Helsingissä. Yhdistyksellä on 28 jäsenyhdistystä sokeista taksikuskien kautta moottoripyöräkerhoihin ja HePoon. Kaikkien yhteisenä ajatuksena on tehdä jotain, jotta liikenteessä loukkaantuisi ja kuolisi yhä vähemmän ihmisiä vaikka liikenne koko ajan (valitettavasti) lisääntyykin. Yhdistyksen rahoituksessa 80% tulee kaupungilta, loput mopokoulusta (eli opettavat mopon ostaneita käyttäytymään ihmisiksi liikenteessä) ja erilaisista pienemmistä avustuksista. Työntekijöitä on ilmeisesti kaksi. Hallituksessa on kaupungin, HSL:n ja eri järjestöjen edustajia.  Ennen varsinaista kokousta tutustuimme Helsingin Moottoripyöräilijäkerhon toimintaan ja tiloihin. Kerho oli antanut kerhotilansa kokou...

Marraskuun pimeyteen auttaa ystävien kanssa vietetty aika. Mitä kivempaa ystävien kanssa on, sitä enemmän ystävien kanssa vietetty aika piristää, ilahduttaa ja virkistää. Kivaa on, kun on kivaa tekemistä. Runojen lukeminen ja runoista keskusteleminen on erittäin kivaa. Toki runojen kanssa on hyvä olla ruumiillekin ravintoa eli suklaata ja viiniä. Näin oli eilen keskiviikkona. Ystäväni Satu oli kutsunut joukon roihuvuorelaisia sivistyneitä kirjallisia ihania ihmisiä Kahvila Roihin lukemaan ääneen lempirunojaan. Hyvin erilaisia runoja kuulimme, mielenkiintoisia keskusteluita kävimme. Opin paljon, sillä vaikka olenkin humanisti, filosofiasta valmistunut, en silti ole kovin hyvin runouteen perehtynyt. Luin lausin kolme runoa. Kaikkia  Wisława Szymborskan kirjoittamia. Hänen runonsa ovat minulle riittävän helposti ymmärrettäviä ja niiden aiheet kiinnostavia.  Ystäviä, runoja, suklaata, kuohuviiniä Lempirunoni on Szymborskan "End and Beginning" Joseph Brodskyn kääntämä...