Kaupungin työsuhdefillarit
Leo Stranius ja kumppanit ovat tehneet Helsingin kaupunginvaltuustossa ponnen tai ehdotuksen, jonka mukaan Helsingin pitäisi hankkia työntekijöilleen työsuhdefillarit. Perusteet ovat arvatenkin ympäristöön, terveyteen ja kaupungin miellyttävyyteen liittyviä. Ei niistä sen enempää, idea on hyvä ja kannatettava
Kaupungilla on noin 40000 työntekijää. Olettakaamme, että työntekijöistä puolet haluaa itselleen työsuhdefillarin. Mitä ilmeisimmin kaupungin kannattaa kilpailuttaa pyörävalmistajilta joukko pyörämalleja, joista kukin työntekijä voi valita itselleen mieluisimman pyörän. Näinhän kaupunki varmaankin tekee kännyköiden ja muiden vimpainten kanssa. Koska kilpailutus on iso, sen on oltava EU-tasoinen. Kilpailutuksessa on oltava tarkkana, jotta valituksi tulevat fillarit ovat hyviä ja kestäviä ja mukavia ajaa. Eikä tietenkään haittaisi, jos ainakin osa valituista olisi Suomessa valmistettavia. Vaikkapa Jopoja.
Polkupyörät ovat teknisiä vehkeitä ja niitä on syytä huoltaa pari kertaa vuodessa. Muutoin ne menevät rikki. Rikkinäisellä fillarilla ei kukaan viitsi polkea, joten tavoitellut hyödyt jäävät saamatta.
Kaupungin on syytä hankkia työsuhdefillareillensa huolto. Huoltoa ei pidä kilpailuttaa kuten pyörien hankintaa: ei pidä valita vain muutamia pyörähuoltoja. Tähän on kaksi syytä: käytännöllinen ja periaatteellinen.
Käytännön syy on selvä. Yksi pyörähuoltaja ehtii päivässä huoltaa korkeintaan 10 pyörää. Pyörähuoltojen keskittäminen johtaisi huimiin jonoihin keväisin ja syksyisin valituissa pyörähuolloissa. Jonoista seuraisi hutiloitua työtä ja myös menetettyjä pyöräilypäiviä.
Periaatteellinen syy liittyy pyöräilyn edistämiseen kaupungin strategian mukaisesti. Pyöräily näet on sitä helpompaa mitä enemmän kaupungissa on pyörähuoltoja - Berliinissä niitä on useita jo kaupunginosassa. Kun pyörähuoltoja on paljon, pyörän saa huollettua nopeasti ja lähellä kotia, työpaikkaa tai pyörän rikkoutumispaikkaa. Pyörä on aina käytössä.
Kaupunki voi siis edistää pyöräilyä edistämällä pyörähuoltojen syntymistä. Työsuhdepyörien huollot ovat siihen hyvä keino. Huoltojen kilpailuttamisen sijaan kaupunki voi antaa työsuhdepyörän mukana 2 huoltoseteliä, jolla työsuhdepyöräilijä voi huoltaa fillarinsa missä haluaa. Seteleillä on jokin maksimiarvo, vaikkapa 70 euroa per huolto. Pyörähuollot voivat sitten kilpailla eri tavoin keskenään: jono lyhyydellä, huollon sisällöllä ja varsinkin sijainnilla ja aukioloajoilla ja huollon kestolla.
Pyörähuoltoseteleillä kaupunki saisi työsuhdefillarinsa pysymään kunnossa ja pyöräilyn määrän kasvuun. Win-Win?
Kaupungilla on noin 40000 työntekijää. Olettakaamme, että työntekijöistä puolet haluaa itselleen työsuhdefillarin. Mitä ilmeisimmin kaupungin kannattaa kilpailuttaa pyörävalmistajilta joukko pyörämalleja, joista kukin työntekijä voi valita itselleen mieluisimman pyörän. Näinhän kaupunki varmaankin tekee kännyköiden ja muiden vimpainten kanssa. Koska kilpailutus on iso, sen on oltava EU-tasoinen. Kilpailutuksessa on oltava tarkkana, jotta valituksi tulevat fillarit ovat hyviä ja kestäviä ja mukavia ajaa. Eikä tietenkään haittaisi, jos ainakin osa valituista olisi Suomessa valmistettavia. Vaikkapa Jopoja.
Polkupyörät ovat teknisiä vehkeitä ja niitä on syytä huoltaa pari kertaa vuodessa. Muutoin ne menevät rikki. Rikkinäisellä fillarilla ei kukaan viitsi polkea, joten tavoitellut hyödyt jäävät saamatta.
Kaupungin on syytä hankkia työsuhdefillareillensa huolto. Huoltoa ei pidä kilpailuttaa kuten pyörien hankintaa: ei pidä valita vain muutamia pyörähuoltoja. Tähän on kaksi syytä: käytännöllinen ja periaatteellinen.
 |
| Huolla tai häviä, sanoo Cancellara. |
Käytännön syy on selvä. Yksi pyörähuoltaja ehtii päivässä huoltaa korkeintaan 10 pyörää. Pyörähuoltojen keskittäminen johtaisi huimiin jonoihin keväisin ja syksyisin valituissa pyörähuolloissa. Jonoista seuraisi hutiloitua työtä ja myös menetettyjä pyöräilypäiviä.
Periaatteellinen syy liittyy pyöräilyn edistämiseen kaupungin strategian mukaisesti. Pyöräily näet on sitä helpompaa mitä enemmän kaupungissa on pyörähuoltoja - Berliinissä niitä on useita jo kaupunginosassa. Kun pyörähuoltoja on paljon, pyörän saa huollettua nopeasti ja lähellä kotia, työpaikkaa tai pyörän rikkoutumispaikkaa. Pyörä on aina käytössä.
Kaupunki voi siis edistää pyöräilyä edistämällä pyörähuoltojen syntymistä. Työsuhdepyörien huollot ovat siihen hyvä keino. Huoltojen kilpailuttamisen sijaan kaupunki voi antaa työsuhdepyörän mukana 2 huoltoseteliä, jolla työsuhdepyöräilijä voi huoltaa fillarinsa missä haluaa. Seteleillä on jokin maksimiarvo, vaikkapa 70 euroa per huolto. Pyörähuollot voivat sitten kilpailla eri tavoin keskenään: jono lyhyydellä, huollon sisällöllä ja varsinkin sijainnilla ja aukioloajoilla ja huollon kestolla.
Pyörähuoltoseteleillä kaupunki saisi työsuhdefillarinsa pysymään kunnossa ja pyöräilyn määrän kasvuun. Win-Win?
Kommentit