Taas nurin
Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Tai ainakin huoleton polkeminen talvella käy kaatumisen edellä.
Asensin cyclocross-pyörääni uuden Schwalbe Snow Stud-nastarenkaat. Niitä pitää sisäänajaa varovasti asfaltilla polkien noin 40-50 kilometrin verran. Lähdin eilen polkemaan, oli säätiedotuksen mukaan viimeinen sula päivä. Pumppasin renkaat aika koviksi jostain kumman syystä.
Renkaat vaikuttivat hyviltä. Nastoja on puolet Marathon Winterin nastamäärästä, joten renkaat rullaavat sujuvammin. Pito vaikutti kuitenkin hyvältä liukkaillakin kohdilla.
Alkoi sataa lunta. Tiet ja varsinkin hiekkapohjaiset pyörätiet peittyivät lumeen. Olin ajamassa Laajasalossa ja päätin oikaista pohjoisrannan pyörätien kautta Tammisaloon ja kotiin Roihuvuoreen. Pyörätiellä on melko jyrkkä mutka. Mutkassa oli lumen alla jäätä.
Yhtäkkiä huomasin eturenkaan menettävän otteensa pyörätiestä. Yritin korjata tilannetta nopeilla ohjausliikkeillä, jotka luonnollisesti varmistivat kaatumiseni. Oikealle kääntyvässä mutkassa kaaduin komeasti lentäen oikealle kyljelleni tien vasempaan laitaan.
Ilmassa ehtii miettiä yllättävän paljon. Hurjasti harmitti jo ennen kuin putosin maahan. Sitten sattui. Ensin käteen, sitten kylkeen ja olkapäähän ja lopuksi päähän. Kypärä mäsänä, otsassa kuhmu, poskessa kipua, rillit mutkalla. Eniten sattui käteen, erityisesti oikean käden nimettömään.
Eikun pyörä pystyy, rillit suoraksi, ketjut paikalleen ja menoksi. Ei pidä jäädä makaamaan, jos vaan pystyy polkemaan. Kotiin ja peilistä naamaa tarkistamaan. Ei verinaarmuja vaikka pelkäsinkin. Kuhmu pullisteli otsassa.
Tänään sitten lääkäriin Nimettömän nivelsidevamma. Lasta 3 viikkoa, ekan viikon koko ajan, sitten vähitellen vain öisin.
Asensin cyclocross-pyörääni uuden Schwalbe Snow Stud-nastarenkaat. Niitä pitää sisäänajaa varovasti asfaltilla polkien noin 40-50 kilometrin verran. Lähdin eilen polkemaan, oli säätiedotuksen mukaan viimeinen sula päivä. Pumppasin renkaat aika koviksi jostain kumman syystä.
Renkaat vaikuttivat hyviltä. Nastoja on puolet Marathon Winterin nastamäärästä, joten renkaat rullaavat sujuvammin. Pito vaikutti kuitenkin hyvältä liukkaillakin kohdilla.
 |
| Sormi lastassa ja aamulehti |
Alkoi sataa lunta. Tiet ja varsinkin hiekkapohjaiset pyörätiet peittyivät lumeen. Olin ajamassa Laajasalossa ja päätin oikaista pohjoisrannan pyörätien kautta Tammisaloon ja kotiin Roihuvuoreen. Pyörätiellä on melko jyrkkä mutka. Mutkassa oli lumen alla jäätä.
Yhtäkkiä huomasin eturenkaan menettävän otteensa pyörätiestä. Yritin korjata tilannetta nopeilla ohjausliikkeillä, jotka luonnollisesti varmistivat kaatumiseni. Oikealle kääntyvässä mutkassa kaaduin komeasti lentäen oikealle kyljelleni tien vasempaan laitaan.
Ilmassa ehtii miettiä yllättävän paljon. Hurjasti harmitti jo ennen kuin putosin maahan. Sitten sattui. Ensin käteen, sitten kylkeen ja olkapäähän ja lopuksi päähän. Kypärä mäsänä, otsassa kuhmu, poskessa kipua, rillit mutkalla. Eniten sattui käteen, erityisesti oikean käden nimettömään.
Eikun pyörä pystyy, rillit suoraksi, ketjut paikalleen ja menoksi. Ei pidä jäädä makaamaan, jos vaan pystyy polkemaan. Kotiin ja peilistä naamaa tarkistamaan. Ei verinaarmuja vaikka pelkäsinkin. Kuhmu pullisteli otsassa.
Tänään sitten lääkäriin Nimettömän nivelsidevamma. Lasta 3 viikkoa, ekan viikon koko ajan, sitten vähitellen vain öisin.
Kommentit