Ikinä mun ei pidä mitään
Amerikkalaisten turistien kuulee usein kerskuvan kuin he ovat milloin minkin kaupungin tai maan suorittaneet muutamassa tunnissa tai päivässä. Hikihän semmoisessa tulee. Tuskin moisesta jää mitään mieleenkään.
Itse olen jo aikoja sitten päätynyt matkustamaan niin, ettei minun missään ole pakko tehdä yhtään mitään. Jos tekee mieli koko päivä istua terassilla lukemassa kirjaa ja nauttimassa paikallisia juomia, niin ei minua laisinkaan haittaa, jos naapurikorttelissa on jokin maailmanluokan museo. Ei vain nappaa, jos ei nappaa.
Niinpä tänäänkin Barcelonassa emme ole käyneet suorittamassa mitään. Heräsimme, makoilimme aamiaisen jälkeen hotellimme terassilla. Kävelimme Gracian katuja, tuon mukamas boheeminen kylämäisen kaupunginosan katuja. Samat kadut olemme kävelleet moneen kertaan, viimeksi vähän yli vuosi sitten. Aina niiden varsilta kuitenkin löytyy uusia kiinnostavia gallerioita, trendikkäitä ravintoloita ja pimeitä paikallisten juoppojen räkälöitä.
Graciassa ei ole varsinaisesti puistoja. Niiden sijaan on lukuisia aukoita, joilla lapset leikkivät plataanien varjossa. Aikuiset istuvat ravintoloiden terasseilla. Tunnelma on rento, eloisa, iloinen. Aivan kuin täkäläisillä ei olisi kiire mihinkään, olisi aina aikaa vaihtaa muutama sana samalle aukiolle sattuneiden tuttujen ja kylänihmisten kanssa.
Joimme juomamme, luimme kirjoja ja lehtiä, poltin pienen sikarin. Kävelimme aukiolta toiselle, muutaman viehättävän kauppahallin kautta. Kaupunginosassa on useampi iso halli, joista saisi ostaa kaiken ruuan mitä nyt voi kuvitella kokkaavansa. Satuimme vähitellen klo 14 jälkeen syyrialaiseen ravintolaan. Se oli tyhjä. Tilasimme ja jo ennen pääruokien saapumista ravintola oli täynnä. Ilmeisesti lounas alkaa lauantaisin puoli kolmelta.
Iltapäivällä joimme hyvää roseviiniä hotellin terassilla, uuvuimme auringosta ja otimme nokoset. Illalla kävimme Tibidabo-vuorella huvipuiston laidalla katsomasa kaupunkia. Maisemat ovat mainiot. Viimeksi kävin Tibidabon huipulla kolmesti viikon aikana fillarilla vuonna 1995. Nyt matkustimme metrolla, bussilla ja funikulaarilla. Moni muu oli kiivennyt vuorelle fillarilla.
Tämä on ihana kaupunki. Täällä olisi ihmisen hyvä asua.
Itse olen jo aikoja sitten päätynyt matkustamaan niin, ettei minun missään ole pakko tehdä yhtään mitään. Jos tekee mieli koko päivä istua terassilla lukemassa kirjaa ja nauttimassa paikallisia juomia, niin ei minua laisinkaan haittaa, jos naapurikorttelissa on jokin maailmanluokan museo. Ei vain nappaa, jos ei nappaa.
Niinpä tänäänkin Barcelonassa emme ole käyneet suorittamassa mitään. Heräsimme, makoilimme aamiaisen jälkeen hotellimme terassilla. Kävelimme Gracian katuja, tuon mukamas boheeminen kylämäisen kaupunginosan katuja. Samat kadut olemme kävelleet moneen kertaan, viimeksi vähän yli vuosi sitten. Aina niiden varsilta kuitenkin löytyy uusia kiinnostavia gallerioita, trendikkäitä ravintoloita ja pimeitä paikallisten juoppojen räkälöitä.
Graciassa ei ole varsinaisesti puistoja. Niiden sijaan on lukuisia aukoita, joilla lapset leikkivät plataanien varjossa. Aikuiset istuvat ravintoloiden terasseilla. Tunnelma on rento, eloisa, iloinen. Aivan kuin täkäläisillä ei olisi kiire mihinkään, olisi aina aikaa vaihtaa muutama sana samalle aukiolle sattuneiden tuttujen ja kylänihmisten kanssa.
Joimme juomamme, luimme kirjoja ja lehtiä, poltin pienen sikarin. Kävelimme aukiolta toiselle, muutaman viehättävän kauppahallin kautta. Kaupunginosassa on useampi iso halli, joista saisi ostaa kaiken ruuan mitä nyt voi kuvitella kokkaavansa. Satuimme vähitellen klo 14 jälkeen syyrialaiseen ravintolaan. Se oli tyhjä. Tilasimme ja jo ennen pääruokien saapumista ravintola oli täynnä. Ilmeisesti lounas alkaa lauantaisin puoli kolmelta.
Iltapäivällä joimme hyvää roseviiniä hotellin terassilla, uuvuimme auringosta ja otimme nokoset. Illalla kävimme Tibidabo-vuorella huvipuiston laidalla katsomasa kaupunkia. Maisemat ovat mainiot. Viimeksi kävin Tibidabon huipulla kolmesti viikon aikana fillarilla vuonna 1995. Nyt matkustimme metrolla, bussilla ja funikulaarilla. Moni muu oli kiivennyt vuorelle fillarilla.
Tämä on ihana kaupunki. Täällä olisi ihmisen hyvä asua.
Kommentit