Digitalkoista

Suomessa on myös sangen veikeä systeeminen ongelma. Kunnallinen ja virastollinen itsehallinto on johtanut tilanteeseen, jossa hallinnon tiedot ovat hajallaan. Hyvin harvalla hallinnonalalla on yhtenäistä tietoa tilanteesta: emme tiedä montako lasta on päiväkodeissa, emme tiedä millaisin arvosanoin kouluista valmistutaan, jne. Emme myöskään voi ohjata asioita, koska emme tiedä. Ns. tiedolla johtaminen ei onnistu, joten johtaminen tapahtuu tahdolla ja mutulla. Tunnetuin tuloksettomuuksin.

Tilanteen korjaamiseksi valtio on nyt ryhtynyt digitalisaatiotalkoisiin. Minusta on alkanut näyttää, että talkoista on tulossa loputtomat, koska ongelmien syyhyn - organisaation hajaantuneisuuteen - ei ole halua puuttua. Sen sijaan on tarkoituksena luoda erilaisia lakeja ja määräyksiä, joiden perusteella hajaantuneet tiedot on tarkoitus kerätä yhteen. Homma käy kalliiksi ja talkoiden onnistuminen on sadat tietojärjestelmät toimittaneiden firmojen veto-oikeuden alla.

Miksi organisaatiota ei sitten yksinkertaisteta? Syyt ovat varmasti osin poliittiset (saavutetuista valta-asemista ei ole tapana luopua sen paremmin kunnissa, valtiolla kuin virastoissakaan). Tärkeämpi syy on kuitenkin se, että talkoissa tekijöillä on niin paljon tekemistä, että kukaan ei jaksa eikä ehdi miettiä yksinkertaisia ratkaisua. On aina helpompaa vaan rakentaa uusi, monimutkaisempi tietojärjestelmä ja sitä tukeva lainsäädäntö kuin ratkaista monimutkaisuus yksinkertaistamalla.

Yksinkertaistaminen on aina vaikeampaa kuin monimutkaisuuden lisääminen. Yksinkertaistaminen sattuu, vaatii ymmärrystä ja uskallusta.