Pelkääjän paikalla / Laura Lehtola

Kirja 16/2019

Joka toiselle parisuhteessa elävälle käy kuten Aapolle Laura Lehtolan Pelkääjän paikalla -romaanissa: puoliso kuolee. Harvalle kuitenkaan yhtä nuoarena kuin Aapolle, jonka vaimo menehtyy hyvin nopeasti levinneeseen syöpään 29-vuotiaana. Aapo jää yksin hyvin nuoren tyttärensä kanssa eikä tiedä miten jatkaa elämäänsä; ei sen paremmin käytännössä (mitä pukea tyttärelle ylle tarhan valokuvaan) kuin yleisemmin (miten jatkaa elämää, miten tavata uusia ihmisiä, luoda suhteita naisiin). Aapo yrittää, epäonnistuu, oppii ja aina välillä onnistuu.

Kirjan kuvaus puolison melko nopeasti etenevästä syövästä, syöpähoitojen rasittavuudesta ja ihmisen kuihtumisesta, katoamisesta jo ennen kuolemaa on sydäntä raastava. Kuolemisen kuvauksen lomaan on kirjoitettu kertomus rakkauden syntymisestä ja pariskunnan yhteisestä vajaasta vuosikymmenestä. Tulos on niin liikuttava, etten voinut kirjan ensimmäistä puoliskoa lukea julkisella paikalla. Itku tuli.

Kirjan toisen puoliskon aikana Aapo tapaa uusia naisia ja hoitaa lastaan. Kerronnan vaikuttavuus vähenee, Aapon hahmo muuttuu yksiulotteisemmaksi (piikkitukkainen diplomi-insinööri, joka puhuu kuin Hotakaisen romaanien päähenkilöt). Kirja kertoo myös IT-ammattilaisista ja heidän kursittamisestaan. Kursseja johtaa 30-vuotias naisopettaja, joka on kyynistäkin kyynisempi, aivan lopen kyllästynyt työhönsä ja hänenkin puheensa on on Hotakaiselta suoraan. Hahmot ohentuvat loppua kohden, kirja loppuu kuin kertosäettään toistava iskelmä, hiljaa loitontuen. Tai kuten huono jatkosarja, kesken mutta ilman koukuttavaa huipennusta.

Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Näin hyvää tutkielmaa kuolemisesta saa harvoin luettavakseen, erityisesti näin tiiviiksi hiottuna. Lopun voi sitten itkusta toenneena lukea reippaammin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Velkavaalit - missä arvot?

TOP-5 lyhyttä pyöräretkeä Roihuvuoresta ja Itä-Helsingistä

Kaikki Helsingin kadut, aukiot etc