Koettelevan kirjallisuuden klubi / Runokuu 2019
Jo 15. Runokuu-festivaalin (ja minun ensimmäisen) iltaklubilla Kansallisteatterin Lavakulbilla vietettiin tänään koettelevan kirjallisuuden iltaa. Sirkun ehdotuksesta kävimme kuulemassa mitä moinen kirjallisuus on.
Ohjelmassa oli kirjaijoiden haastatteluita, joiden lomassa kirjailijat lukivat otteita uusimmista teoksistaan. Ehdimme kuulla Katja Raunion kertovat ensi keväänä julkaistavasta romaanistaan. Sen rakenne on kiehtova: kirja koostuu pääosin lainauksista muun muassa kuningatar Kristiinan muistelmista, Lutherin ja Trumpin puheista, arkistolaista ja ties mistä. Raunio on näistä aineksista kutonut kertomuksen suomalaisen poliitikon elämästä 1970-luvulta nykypäivään. Kertojana on arkistonhoitaja, joka arkistoja tonkimalla kertoo tarinan.
Kirjan rakenteessa on muutakin kiehtovaa. Esimerkiksi yhteiskunnan valtarakenteet heijastuvat antaen äänen vain miehille ja heistäkin vain valkoisille. Muut eivät saa omaa ääntään kuuluviin, heistä vain puhutaan, he eivät puhu. Lisäksi arkistohoitajan kokoama teos on itsessäänkin arkistokappale, josta joku tuntematon valtapositiossa oleva on sensuroinut osan sanoista.
Tämä kuulostaa hyvältä. Myös Raunion lukemat otteet kirjasta olivat sujuvia, hauskoja ja osuvia yhteiskuntasatiirissaan.
Jään odottamaan kirjan lukemista.
Ohjelmassa oli kirjaijoiden haastatteluita, joiden lomassa kirjailijat lukivat otteita uusimmista teoksistaan. Ehdimme kuulla Katja Raunion kertovat ensi keväänä julkaistavasta romaanistaan. Sen rakenne on kiehtova: kirja koostuu pääosin lainauksista muun muassa kuningatar Kristiinan muistelmista, Lutherin ja Trumpin puheista, arkistolaista ja ties mistä. Raunio on näistä aineksista kutonut kertomuksen suomalaisen poliitikon elämästä 1970-luvulta nykypäivään. Kertojana on arkistonhoitaja, joka arkistoja tonkimalla kertoo tarinan.
Kirjan rakenteessa on muutakin kiehtovaa. Esimerkiksi yhteiskunnan valtarakenteet heijastuvat antaen äänen vain miehille ja heistäkin vain valkoisille. Muut eivät saa omaa ääntään kuuluviin, heistä vain puhutaan, he eivät puhu. Lisäksi arkistohoitajan kokoama teos on itsessäänkin arkistokappale, josta joku tuntematon valtapositiossa oleva on sensuroinut osan sanoista.
Tämä kuulostaa hyvältä. Myös Raunion lukemat otteet kirjasta olivat sujuvia, hauskoja ja osuvia yhteiskuntasatiirissaan.
Jään odottamaan kirjan lukemista.
Kommentit