Under the wire / Paul Conroy

Kirja 50/2019

Vietimme uuden vuoden 2010-2011 Damaskosissa, Syyrian pääkaupungissa. Kaupunki on ikivanha, sen vanhan osa pääkatua on kävellyt jo apostoli Paavali. Vanha kaupunki oli tuolloin vilkas, ekumeeninen paikka. Muslimit, kristityt ja juutalaiset asuivat ja elivät ainakin turistin silmään sopuisasti rinnakkain, kukin uskontokunta omassa osassaaan. Muslimien alueella saattoi kahvilassa juoda vahvaa kahvia ja polttaa vesipiippua, muutaman korttelin päässä saattoi kristittyjen baarissa nauttia huonoa paikallista olutta.
Syyrian sisällissota, joka on nyt vaatinut satojen tuhansien ihmisen hengen ja ajanut kolmanneksen syyrialaisista kodeistaan, monet ulkomaiden pakolaisleireille, alkoi puoli vuotta vierailumme jälkeen. Olen myöhemmin lukenut paljon uutisia ja kaunokirjallisia teoksia ja ymmärtänyt, että sisällissota ei alkanut tyhjästä. Maassa oli jo vuosikymmeniä ollut vallassa diktaattori, joka oli tappanut vastustajiaan ja kanssaan eri mieltä olevia, osaa kansasta oli alistettu pahoin.

Syyrian sota muuttui hyvin nopeasti hyvin raakalaismaiseksi kaupunkisodaksi. Presidentin (diktaattorin) joukot hyökkäsivät kaupunkeihin linnoittautuneita vastustajiaan vastaan nykyaikaisen armeijan asein. Kaupungit raunioituivat.

Paul Conroyn kirja Under the Wire kertoo sodan alkuvaiheista, helmikuusta 2012, Haman kaupungissa. Kuuluisa sotakirjeenvaihtaja Marie Colvin ja kuvaaja Paul Conroy livahtavat rintamien läpi ja ikivanhoja kasteluputkia pitkin rintamien ali Haman kaupungin esikaupunkiin, jossa rintama on vain muutaman kilometrin päässä. Tässä heille oli apuna koko joukko sissejä ja kaupungin puolustajia.

Perillä kaupungissa Colvin ja Conroy raportoivat suorana taisteluista. Taistelut riehuivat heidän ympärillään, kun he tykistökeskityksen alla käsittämättömän rohkeasti kävivät eri puolilla kaupunkia sairaaloissa, kouluissa etc. Haavoittuneiden siviilien hoitaminen oli vaikeata, kaikesta oli pulaa ja diktaattorin tykistö pyrki koko ajan tuhoamaan sairaalat, jos sai vihiä niiden sijainnista. Reportterit asuivat ja työsketelivät talossa, joka oli muiden talojen suojassa tykkitulelta, mutta jonka sijaintia piti silti salailla. He saattoivat siksi käyttää satelliittipuhelimiaan hyvin säästeliäästi.

Viikon raportoinnin jälkeen reportterit palasivat rintaman toiselle puolelle, likimain rauhallisiiin oloihin. He kuitenkin päättivät palata takaisin todistamaan diktaattorin raakuutta ja siviilien hätää. Tämä toinen matka kasteluputken kautta tykistökeskitykseen koitui Colvinin kohtaloksi - diktaattorin sotilaat saivat selville reportterien sijainnin ja Colvin sai surmansa häntä vastaan kohdistetussa tykistökeskityksessä. Conroy haavoittui, mutta melkoisten seikkailuiden (hän muun muassa oli useita päiviä jalka poikki pahoin haavoittuneena tykistökeskityksen keskellä pimeässä huoneessa) jälkeen hän pääsi takaisin Beirutiin ja näin kirjoittamaan tämän kirjan.

Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Colvinin ja Conroyn rohkeus ja päättäväisyys sotarikoksista raportoinnissa on ihailtavaa - toki kirjan lopussa jää miettimään, oliko aivan välttämätöntä mennä toisen kerran rintaman läpi.

Kirja on vetävästi kirjoitettu ja helppolukuinen. Sen lukemisessa auttaa, jos on vuoden 2012 jälkeen lukenut ja seurannut Syyrian tilannetta. Myös Google Maps on syytä olla lukiessa käytettävissä, koska kirjassa ei ole karttoja. Kuvia kylläkin, mikä on erinomaista.

Kirjoittaja: Paul Conroy
Julkaisija: Quercus, 2013 (2018 painos)
325 sivua

#manelukee #manelukee2019 #reading #novel #hobby #mylife #books