How will you measure your life / Clayton M. Christensen
Kirja 60/2019
Innovator's Dilemma -kirjansa ansiosta kuuluisaksi management-guruksi noussut Clayton M. Christensen on kirjoittanut merkillisen, mutta erittäin mielenkiintoisen kirjan onnellisuudesta ja elämän onnistumisen mittaamisesta. Christensen oli näet huomannut, että osa hänen MBA-kurssitovereistaan (Harvard, tovereina muiden muassa esimerksi 100 miljoonaa vuodessa ansainnut ja sitten vankilaan päätynyt Enronin CEO jne). Christensen tuumasi, että miten hyvin terävät ja ainakin MBA-opintojen aikana maailman parantamiseen suuntautuneet ihmiset lopulta päätyvät vankilaan, toistuviin avioeroihin etc.
Kipinän tälle pohdiskelulle antoi Christensenin erilaiset terveyshuolet ja erityisesti vakava sairastuminen tautiin, johon hänen isänsä kuoli. Tämä sai hänet miettimään elämän merkitystä ja menestyksen mittaamista.
Christensen on management-professori, ei filosofi, ei kansantaloustieteilijä eikä psykologi. Siksi hän käyttää liiketoimintastrategiateoriaa ja muita MBA-opinnoista tuttuja käsitteellisiä välineitä menestyksen mittaamiseen: Chirstensenin implisiittinen väite on, että käyttämällä yleisiä management-teorioida itse kukin voi vaikuttaa oman elämänsä menestykseen.
Esimerksi työelämässä menestymisen ja työuran valitsemiseen Christensen suosittelee Frederick Herzbergin teoriaa, jonka mukaan työtyytyväisyyteen vaikuttavat sekä niin sanotut hygieniatekijät (palkka, kiva toimisto, etc) että niin sanotut motivaatiotekijät (työn sisällöstä kumpuavat, oppimiseen, autonomiaan etc liittyvät tekijät. Christensen huomattaa hyvin, että the opposite of job dissatisfaction is not job satisfaction, but rather absense of job dissatisfaction. Tästä voimme oppia, että jos työ ei tyydytä, jos työ tarjoaa vain tyytymättömyyden poissaoloa, niin sellaisesta duunista kannattaa vaihtaa pois mahdollisimman pian. Muutoin riskinä on elämä, joka ei ole lopulta kovin onnistunut - aivan vastaavasti kuin toimimattoman strategian valinneen yrityksen on syytä vaihtaa strategiaansa mahdollisimman pian.
Kirjassa on lukuisi vastaavia ajatuskokeita. Ne vaikuttavat ensi lukemalta hyvin pohdituilta, mutta kirjoittaessani tätä 4 viikkoa kirjan lukemisen jälkeen huomaan unohtaneeni liki kaikki. Joko luin liian nopeasti tai sitten kirjassa on jokin Chirstensenin kulttuuriseen taustaan (uskonnollinen, perhekeskeinen amerikkalaisuus), joka ei sovi yhteen oman ajatteluni kanssa.
Kirja on kuitenkin lukemisen arvoinen - vähintäänkin siksi, että se on hyvä ja lyhyt kertaus Christensenin ajattelusta ja yleisemmistä strategioihin etc liittyvistä teorioista. Aivan kuin lukisi tiivistelmän MBA-kurssista.
(Vuonna 2005 MIT:ssä osallistuin Christensenin luennolle osana Utterbackin Disruptive Technologies -kurssia. Molemman proffat olivat erittäin lukeneita, selkeästi ajattelevia, karismaattisia ja tottuneita esiintyjiä).
Innovator's Dilemma -kirjansa ansiosta kuuluisaksi management-guruksi noussut Clayton M. Christensen on kirjoittanut merkillisen, mutta erittäin mielenkiintoisen kirjan onnellisuudesta ja elämän onnistumisen mittaamisesta. Christensen oli näet huomannut, että osa hänen MBA-kurssitovereistaan (Harvard, tovereina muiden muassa esimerksi 100 miljoonaa vuodessa ansainnut ja sitten vankilaan päätynyt Enronin CEO jne). Christensen tuumasi, että miten hyvin terävät ja ainakin MBA-opintojen aikana maailman parantamiseen suuntautuneet ihmiset lopulta päätyvät vankilaan, toistuviin avioeroihin etc.
Kipinän tälle pohdiskelulle antoi Christensenin erilaiset terveyshuolet ja erityisesti vakava sairastuminen tautiin, johon hänen isänsä kuoli. Tämä sai hänet miettimään elämän merkitystä ja menestyksen mittaamista.
Christensen on management-professori, ei filosofi, ei kansantaloustieteilijä eikä psykologi. Siksi hän käyttää liiketoimintastrategiateoriaa ja muita MBA-opinnoista tuttuja käsitteellisiä välineitä menestyksen mittaamiseen: Chirstensenin implisiittinen väite on, että käyttämällä yleisiä management-teorioida itse kukin voi vaikuttaa oman elämänsä menestykseen.
Esimerksi työelämässä menestymisen ja työuran valitsemiseen Christensen suosittelee Frederick Herzbergin teoriaa, jonka mukaan työtyytyväisyyteen vaikuttavat sekä niin sanotut hygieniatekijät (palkka, kiva toimisto, etc) että niin sanotut motivaatiotekijät (työn sisällöstä kumpuavat, oppimiseen, autonomiaan etc liittyvät tekijät. Christensen huomattaa hyvin, että the opposite of job dissatisfaction is not job satisfaction, but rather absense of job dissatisfaction. Tästä voimme oppia, että jos työ ei tyydytä, jos työ tarjoaa vain tyytymättömyyden poissaoloa, niin sellaisesta duunista kannattaa vaihtaa pois mahdollisimman pian. Muutoin riskinä on elämä, joka ei ole lopulta kovin onnistunut - aivan vastaavasti kuin toimimattoman strategian valinneen yrityksen on syytä vaihtaa strategiaansa mahdollisimman pian.
Kirjassa on lukuisi vastaavia ajatuskokeita. Ne vaikuttavat ensi lukemalta hyvin pohdituilta, mutta kirjoittaessani tätä 4 viikkoa kirjan lukemisen jälkeen huomaan unohtaneeni liki kaikki. Joko luin liian nopeasti tai sitten kirjassa on jokin Chirstensenin kulttuuriseen taustaan (uskonnollinen, perhekeskeinen amerikkalaisuus), joka ei sovi yhteen oman ajatteluni kanssa.
Kirja on kuitenkin lukemisen arvoinen - vähintäänkin siksi, että se on hyvä ja lyhyt kertaus Christensenin ajattelusta ja yleisemmistä strategioihin etc liittyvistä teorioista. Aivan kuin lukisi tiivistelmän MBA-kurssista.
(Vuonna 2005 MIT:ssä osallistuin Christensenin luennolle osana Utterbackin Disruptive Technologies -kurssia. Molemman proffat olivat erittäin lukeneita, selkeästi ajattelevia, karismaattisia ja tottuneita esiintyjiä).
Kommentit