Mitä onni on / Petri Tamminen

Kirja 73/2019

Sopivasti sattui Christensenin kirjan jälkeen käsiini Petri Tammisen lyhyt romaani Mitä onni on. Siinä missä Christensen etsi onnen (ja elämänmittaisen menestyksen) avaimia management-tieteestä, Petri Tammisen kirjan päähenkilö etsii sitä eri puolilta, empiirisiä esimerkkejä tutkien.

Kirjan päähenkilö on kirjailija, jolla on Liisa-vaimo ja kaksi lasta. Perhe asuu Etelä-Haagassa, vaimo käy töissä konttorissa, lapset päiväkodissa.  Kirjailija itse tuskailee kotonaan. Tuskailuun kyllästynyt vaimo ehdottaa kirjaa onnesta. Kirjailija ryhtyy hommiin pingis-kaverinsa, kuvataiteilija-Hannun kanssa. Vaikka idea oli Liisan, vaimoaan halveksuva ja sohvalla läsivä kirjailija todellakin ryhtyy hommiin Hannun kanssa.

Kirjailijan puheenparsi ja asenteet ovat hyvin tuttuja Hotakaisen kirjoista ja niiden henkilöhahmoista. Pikkunokkelaa, miehisyyttä korostavaa, ahdistunutta, kliseitä pursuavaa, toteavaa, aivan kuin Juoksuhaudantien hierojamiehellä tai aiemman Hotakais-romaanin autokauppiaalla. Tosin paljon huonommin kirjoitettuna, ei lainkaan tuoreena. Kirjan lukeminen on tuskallista. Saattaa olla, että kirja on ollut tuoreempi ja ajankohtaisemmin kirjoitettu ilmestyessään 2008. Ei enää.

Kirjassa päähenkilö ja Hannu matkustavat Lappiin tapaamaan onnellista juoppoa, maaseudulle tapaamaan oravanpyörästä downshiftannut johtajaa ja lentokentälle tapaamaan Brasialiasta saapunutta suomalaista hedelmäkauppiasta. Onnea ei löydy. Lopulta parivaljakko matkustaa tapaamaan kirjailijan nuoruudenrakkautta Liselottea Kööpenhaminaan. Sekin menee päähenkilön kannalta mönkään, koska Hannu pääsyy Liseloten sänkyyn, kirjailijan vaimo löytää matkan aikana uuden miehen ja kirjailijalta loppuu rahat.

Onnesta ei tule sen enemmän selvyyttä. Paitsi mitä johtaja huomauttaa, oikeastaan saman kuin Christensen kirjassaan, mutta lyhyemmin.