Miten ja miksi kieltäytyä duuneista?
Ministeri Sanna Marin utopioi taannoin puheessaan 4-päiväistä ja 6-tuntista työpäivää. Siitähän metakka syntyi. Oikeisto-oliot nousivat luolistaan ja toistivat jo sata vuotta sitten vanhentuneet uhkakuvat maailman ja vähintäänkin kansantalouden välittömästä romahtamisesta, jos työaika nykyisestä laskee.
Työ ja viikoittainen työaika vaikuttaa olevan Suomessa hyvin arkaluontoinen asia. Kun Ossi Nymanin kirja Röyhkeys julkaistiin vuosi pari sitten, siitä nousi isompi kohu kuin IPCC:n ilmastoraporteista. Kirjan päähenkilö, hyvin Nymanin oloinen hahmo, nimittäin on hyvin tyytyväinen elämäänsä työttömänä - käy konserteissa ja seikkailee työvoimahallinnon absurdeilla kursseilla. Päähenkilön - ja siten kirjallisesti sivistymättömien mielestä Nymaninkin - työn vieroksunta ja suoranainen työstä kieltäytyminen ilmeisesti järkytti monen (keski-ikäisen, hyvin toimeentulevan, miehen) maailmankuvan perusteita. Keskustelu oli erittäin epäanalyyttistä ja matalaotsaista.
Nymanin kirjan innoittamana joukko aktivistejä perusti Työstäkieltäytyjäliiton, joka erilaisin tempauksin toi esiin nykyisen työvoimapolitiikan absurdiutta ja myös monien töiden täydellistä mielettömyyttä nykyisessä maailmantilateessa. Työstäkieltäytyjän käsikirja jatkaa keskustelua näistä teemoista.
Kirja on mielenkiintoinen, mutta kirjoitustapansa vuoksi välillä hyvin rasittava. Kirjan on kirjoittanut joukko aktivisteja, jotenkin yhdessä kimpassa ja silti erikseen. Tuloksena on erittäin epätasainen teos, jossa on useita kymmeniä erillisiä tekstejä. Osa niistä on haastatteluita, osa fiktiota, osa melkeinpä vakavasti otettavissa olevaa yhteiskunta-analyysia ja osa sitten melko heiveröistä Marxin ajatusten soveltamista.
Lukemisen arvoista toki. On syytä itse kunkin pohtia, miksi työ on niin keskeisessä osassa elämäämme, miksi työ vie monelta ajan lisäksi voimat, miten työ ei välttämättä varsinaisesti tuota hyvinvointia kenellekään ja miten monet työt ovat jopa suoranaisesti vaaraksi maailman ja ihmiskunnan tulevaisuudella. On myös syytä miettiä, miten lisääntyvän automaation tuoma tuottavuushyöty voitaisiin jakaa kaikille eikä vain pääoman omistaville ihmisille ja sijoittajille.
Näihin kysymyksiin on vähän hyviä vastauksia. Juuri siksi käsillä oleva teos on erittäin tärkeä.
Työ ja viikoittainen työaika vaikuttaa olevan Suomessa hyvin arkaluontoinen asia. Kun Ossi Nymanin kirja Röyhkeys julkaistiin vuosi pari sitten, siitä nousi isompi kohu kuin IPCC:n ilmastoraporteista. Kirjan päähenkilö, hyvin Nymanin oloinen hahmo, nimittäin on hyvin tyytyväinen elämäänsä työttömänä - käy konserteissa ja seikkailee työvoimahallinnon absurdeilla kursseilla. Päähenkilön - ja siten kirjallisesti sivistymättömien mielestä Nymaninkin - työn vieroksunta ja suoranainen työstä kieltäytyminen ilmeisesti järkytti monen (keski-ikäisen, hyvin toimeentulevan, miehen) maailmankuvan perusteita. Keskustelu oli erittäin epäanalyyttistä ja matalaotsaista.
Nymanin kirjan innoittamana joukko aktivistejä perusti Työstäkieltäytyjäliiton, joka erilaisin tempauksin toi esiin nykyisen työvoimapolitiikan absurdiutta ja myös monien töiden täydellistä mielettömyyttä nykyisessä maailmantilateessa. Työstäkieltäytyjän käsikirja jatkaa keskustelua näistä teemoista.
Kirja on mielenkiintoinen, mutta kirjoitustapansa vuoksi välillä hyvin rasittava. Kirjan on kirjoittanut joukko aktivisteja, jotenkin yhdessä kimpassa ja silti erikseen. Tuloksena on erittäin epätasainen teos, jossa on useita kymmeniä erillisiä tekstejä. Osa niistä on haastatteluita, osa fiktiota, osa melkeinpä vakavasti otettavissa olevaa yhteiskunta-analyysia ja osa sitten melko heiveröistä Marxin ajatusten soveltamista.
Lukemisen arvoista toki. On syytä itse kunkin pohtia, miksi työ on niin keskeisessä osassa elämäämme, miksi työ vie monelta ajan lisäksi voimat, miten työ ei välttämättä varsinaisesti tuota hyvinvointia kenellekään ja miten monet työt ovat jopa suoranaisesti vaaraksi maailman ja ihmiskunnan tulevaisuudella. On myös syytä miettiä, miten lisääntyvän automaation tuoma tuottavuushyöty voitaisiin jakaa kaikille eikä vain pääoman omistaville ihmisille ja sijoittajille.
Näihin kysymyksiin on vähän hyviä vastauksia. Juuri siksi käsillä oleva teos on erittäin tärkeä.
Kommentit