The journalist and the Murderer / Janet Malcolm
Kirja 51/2019
Kuinka paljon toimittaja saa valehdella tai johtaa harhaan haastateltavaansa? Oikeuttaako journalistin tarve (rahaa, mainetta, lukijoiden valistamista) kirjan kohteena olevan henkilön kaltoinkohtelun? Janet Malcolmin kirja pohtii näitä asioita kahden kuuluisan oikeustapauksen valossa.
Vuonna 1970 USA:n armeijan lääkäri Jeff MacDonald tappoi (tai ei tappanut) raa'asti raskaana olevan vaimonsa ja kaksi nuorta lastaan. MacDonald haavoittui itsekin, mutta jäi henkiin. MacDonald itse vannoo yhä (vankilassa, nyt 75-vuotiaana) syyttömyyttään ja sanoo, että 4 tuntematonta nuorta ihmistä (3 miestä ja 1 nainen) hyökkäsivät yöllä MacDonaldin taloon tappaen ja haavoittaen.
Armeijan oma tuomioistuin vapautti MacDonaldin, joka jatkoi elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hänen murhatun vaimonsa omaiset saivat kuitenkin vakuutetta liittovaltion viranomaiset, jotka 8 vuoden todisteiden keräilyn jälkeen nostivat murhasyytteen MacDonaldia vastaan.
Juuri ennen oikeudenkäyntia Joe McGinnis, kuuluisa ja yhden erittäin hyvin myyneen non-fiction-kirjan kirjoittanut toimittaja, oli etsimässä uutta aihetta. Hän sattui kuulemaan MacDonaldin oikeudenkäynnistä ja onnistui pääsemään mukaan MacDonaldin puolustusasianajajien tiimiin. McGinnis seurasi 7 viikko kestänyt oikeudenkäyntiä, jonka päätteeksi MacDonald tuomittiin kolminkertaiseen elikautiseen vankeusrangaistukseen.
Seuraavan 4 vuoden aikana McGinnis haastatteli MacDonaldia vankilassa, oli tämän kanssa tiiviissä kirjeenvaihdossa ja perehtyi MacDonaldin arkistoihin. Koko tämän ajan McGinnis antoi MacDonaldin uskoa, että piti tätä syyttömänä ja hyvänä ihmisenä.
Kirjan ilmestyi, myi hyvin, mutta olikin aivan muuta kuin mitä McGinnis oli antanut uskoa. Kirjassa hän kuvaa MacDonaldia kylmäverisenä, narsistisena ihmisenä, joka varmasti oli syyllinen. Tästä MacDonald ei pitänyt lainkaan vaan haastoin McGinnisin oikeuteen kunnianloukkauksesta. MacDonald voitti, kun viisi lautamiestä kuudesta piti hänen kunniaansa tärkeämäpä kuin kirjailijan sananvapautta.
Janet Malcom ryhtyy tutkimaan tätä tapahtumaketjua, kun McGinnisin asianajaja ottaa häneen yhteyttä. Tutkimukset ovat yllättäviä: asianajaja ei haluakaan kertoa mitään, mutta sen sijaan MacDonald kertoo loputtomasti. Todistajia on puoleen ja toiseen.
Malcolm käsittelee alussa mainitsemaani kysymystä valehtelusta ja harhaanjohtamisesta hienosti. On ilmeisesti niin, että jos toimittaja/kirjailija haluaa saada haastateltavastaan (kirjan päähenkilöstä) tietoja, toimittajan ei pidä lainkaan tuoda ilmi omia ajatuksiaan eikä arvojaan. Tämä omien ajatusten ja arvojen piilottaminen pakottaa toimittajan vähintäänkin olemaan kertomatta totuutta - tai suoranaisesti valehtelemaan. Malcolm huomaa joutuvansa tämän dilemman eteen yhä useammin ja useammin MacDonaldin ja McGinnissin kiistaa tutkiessaan.
Kerrassaan kiehtovaa pohdintaa. Malcolm kirjoittaa sujuvasti ja ajattelee kirkkaasti. Kannattaa lukea ja miettiä vaikkapa Suomessa nyt kirjoitettavia kuuluisuuksien elämäkertoja.
Ai niin, lopulta DNA-tutkimusta avulla selviää, että MacDonald on äärimmäisen suurella todennäköisyydellä syyllinen.
Kuinka paljon toimittaja saa valehdella tai johtaa harhaan haastateltavaansa? Oikeuttaako journalistin tarve (rahaa, mainetta, lukijoiden valistamista) kirjan kohteena olevan henkilön kaltoinkohtelun? Janet Malcolmin kirja pohtii näitä asioita kahden kuuluisan oikeustapauksen valossa.
Vuonna 1970 USA:n armeijan lääkäri Jeff MacDonald tappoi (tai ei tappanut) raa'asti raskaana olevan vaimonsa ja kaksi nuorta lastaan. MacDonald haavoittui itsekin, mutta jäi henkiin. MacDonald itse vannoo yhä (vankilassa, nyt 75-vuotiaana) syyttömyyttään ja sanoo, että 4 tuntematonta nuorta ihmistä (3 miestä ja 1 nainen) hyökkäsivät yöllä MacDonaldin taloon tappaen ja haavoittaen.
Armeijan oma tuomioistuin vapautti MacDonaldin, joka jatkoi elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hänen murhatun vaimonsa omaiset saivat kuitenkin vakuutetta liittovaltion viranomaiset, jotka 8 vuoden todisteiden keräilyn jälkeen nostivat murhasyytteen MacDonaldia vastaan.
Juuri ennen oikeudenkäyntia Joe McGinnis, kuuluisa ja yhden erittäin hyvin myyneen non-fiction-kirjan kirjoittanut toimittaja, oli etsimässä uutta aihetta. Hän sattui kuulemaan MacDonaldin oikeudenkäynnistä ja onnistui pääsemään mukaan MacDonaldin puolustusasianajajien tiimiin. McGinnis seurasi 7 viikko kestänyt oikeudenkäyntiä, jonka päätteeksi MacDonald tuomittiin kolminkertaiseen elikautiseen vankeusrangaistukseen.
Seuraavan 4 vuoden aikana McGinnis haastatteli MacDonaldia vankilassa, oli tämän kanssa tiiviissä kirjeenvaihdossa ja perehtyi MacDonaldin arkistoihin. Koko tämän ajan McGinnis antoi MacDonaldin uskoa, että piti tätä syyttömänä ja hyvänä ihmisenä.
Kirjan ilmestyi, myi hyvin, mutta olikin aivan muuta kuin mitä McGinnis oli antanut uskoa. Kirjassa hän kuvaa MacDonaldia kylmäverisenä, narsistisena ihmisenä, joka varmasti oli syyllinen. Tästä MacDonald ei pitänyt lainkaan vaan haastoin McGinnisin oikeuteen kunnianloukkauksesta. MacDonald voitti, kun viisi lautamiestä kuudesta piti hänen kunniaansa tärkeämäpä kuin kirjailijan sananvapautta.
Janet Malcom ryhtyy tutkimaan tätä tapahtumaketjua, kun McGinnisin asianajaja ottaa häneen yhteyttä. Tutkimukset ovat yllättäviä: asianajaja ei haluakaan kertoa mitään, mutta sen sijaan MacDonald kertoo loputtomasti. Todistajia on puoleen ja toiseen.
Malcolm käsittelee alussa mainitsemaani kysymystä valehtelusta ja harhaanjohtamisesta hienosti. On ilmeisesti niin, että jos toimittaja/kirjailija haluaa saada haastateltavastaan (kirjan päähenkilöstä) tietoja, toimittajan ei pidä lainkaan tuoda ilmi omia ajatuksiaan eikä arvojaan. Tämä omien ajatusten ja arvojen piilottaminen pakottaa toimittajan vähintäänkin olemaan kertomatta totuutta - tai suoranaisesti valehtelemaan. Malcolm huomaa joutuvansa tämän dilemman eteen yhä useammin ja useammin MacDonaldin ja McGinnissin kiistaa tutkiessaan.
Kerrassaan kiehtovaa pohdintaa. Malcolm kirjoittaa sujuvasti ja ajattelee kirkkaasti. Kannattaa lukea ja miettiä vaikkapa Suomessa nyt kirjoitettavia kuuluisuuksien elämäkertoja.
Ai niin, lopulta DNA-tutkimusta avulla selviää, että MacDonald on äärimmäisen suurella todennäköisyydellä syyllinen.
Kommentit