Viikko 2/2020

Lux Helsinki 2020

Viikko 2/2020 kului pääosin totutellessa vapaaherran elämään. Lopetin näet työni Kuntarahoituksen pääarkkitehtinä vuoden 2019 lopussa. En tiedä milloin menen töihin seuraavan kerran. Kaikesta päätellen osaamiselleni on jonkin verran kysyntää, joten uskon saavani töitä tämän vuoden aikana.

Vapaaherran elämä osoittautui vaikeammaksi oppia kuin olin kuvitellut. Yhtäkkiä on paljon aikaa, jolle ei heti ole varsinaista tekemistä. Entistä enemmän on itse keksittävä tekemistä, kukaan ei kutsu kokouksiin istumaan. Ihan kivaa, mutta uutta. 

Yleisteema ja mitä tapahtui

Pääosin pysyttelin kotosalla koko viikon. Tiistaina kävin hoitamassa asioita (kännykän korjaus, työkkärijuttuja etc) kaupungilla. Keskiviikkona poikkesin iltalenkillä Breakaway Garageen Meilahdessa. Torstaina tavalliseen tapaan ohjasin spinningiä. Perjantaina kävin pitkähköllä lenkilä. Lauantaina junamatkustimme sukuloimaan Kouvolaan. Sunnuntaina lenkkeilimme yhdessä ja näimme Ina Forsmannin esiintymässä Roihuvuoren Riossa. 

Hyvä viikko. Huiliviikko, palauttava kaikin puolin.

Kulttuuritapahtumat

Viikolla oli kolme kulttuuritapahtumaa. 

Maanantaina ja tiistaina kävimme vesisateestae huolimatta Lux Helsingin valoteoksia katsomassa. Erityisen vaikutuksen meihin teki Kaisaniemen kentällä pauhannut tulitornado. Se vei ajatuksen Australiaan ja ilmastonmuutokseen. 

Ina Forsmann

Tiistaina kävimme ensimmäistä kertaa Harri Hertelin järjestämässä ja juontamassa Helsinki Poetry Slamissa. Siellä runoilijat kilvoittelevat keskenään alle 3 minuuttia kestävillä runoilla. Tuomaristo on valittu yleisöstä. Erittäin hyviä runoja kuulimme, hyvin esitettyinä. Aion osallistua toisenkin kerran. 

Sunnuntaina Ina Forsmann esiintyi Roihuvuoden HRH:ssa. Olipas taitava ja hyviä kappaleita säveltänyt ja sanoittanut nuori nainen. Varmasti lajissaan (jazz, blues) yksi taitavimmista Suomessa. 

Luetut kirjat 

Luin vain yhden kirjan. Ocean Vuongin On Earth We’are briefly Gorgeous. Se on parikymppisen pojan pitkä rakkauskirje äidilleen, joka ei osaa lukea. Poika on syntynyt Amerikassa, hänen äitinsä on Vietnamista 1970-luvulla paennut. Kirja kertoo pojan ja äidin suhteesta sodan traumojen aiheuttaman katkeruuden ja väkivallan, ensimmäisen sukupolven siirtolaisuuden köyhyyden ja 2000-luvun Amerikan huumeongelmien ristiaallokossa. Poika pyrkii pois köyhyydestä kouluttautumalla, maksamalla koulutustaan työskentelemällä tupakkaviljemilla, joilla hän tapaa toisen pojan, he rakastuvat toisiinsa. Rakkautta riepottelevat köyhyys, toisen pojan väkivaltainen isä, kaikenlaiset huumeet ja ylenmääräinen teiniajan sekoilu. 

Samalla kirja kertoo myös Vietnamine ja Vietnamine pakolaisten historian 1950-luvulta nykypäivään. Historia avautuu pojan isoäidin henkilöhistorian kautta. Tarina on traaginen. 

Erittäin suositeltava kirja .

Kuntoilu 

Normaalit 21 tuntia erilaista liikuntaa.